Rv 9+3
Rakastan lumilautailua. Ainakin rakastin ennen. Tämän talven ensimmäisten laskujen aikana en ollut ollenkaan varma lajin hauskuudesta. Minua pelotti! Talven ensimmäinen lasku on aina hieman varovainen, mutta yleensä jo toisessa laskussa kiidän mäkeä alas onnellisena reikäpäänä. Veikkaan raskaushormonien herätelleen itsesuojeluvaistoani. Rinneravintolassa levähtämisen jälkeen aloin pikku hiljaa luottaa lautailutaitoihini. Lopulta nautin vauhdin hurmasta niin kuin ennenkin!
Vietimme mieheni kanssa pidennetyn viikonlopun Tahkon upeissa maisemissa. Vuokrasimme pikkuisen rantamökin, jossa oli ikivanha puusauna ja tunnelmallinen takka. Päivät rymysimme lumihangesssa ja illat nautimme toistemme seurasta pikku mökissämme. Ihana loma! Lumikenkä vaelluksella lujitimme parisuhdettamme sytyttämällä nuotion jäisillä puilla. Yhdessä onnistuimme puhaltelemaan liekit pysyviksi! Vuorottelimme polunraivaajan paikalla, koska on paljon rankempaa kulkea umpihangessa edellä, kuin tulla toisen jälkiä perässä. Olimme kuin punaposkisia pikkulapsia, niin innoissamme olimme lumesta ja metsässä rämpimisestä. Onneksi kumpikin meistä nauttii eräjormailusta!
Raskausoireista väsymys ei vaivannut kuten arkena, mutta pissahätä yllättää useammin kuin ennen. Kesken vaelluksen jouduin käymään hankipissillä pusikossa, etten kastelisi toppahousujani. Mieheni nauroi, kun pelkäsin jonkun näkevän kyykistelyni hangessa. Olimme kahdestaan syvällä metsässä, emmekä olleet tavanneet yhtään ihmistä ikuisuuteen. Tahkolle menomatkalla minun rupesi tekemään mieli munavoita ja karjalanpiirakkaa. Yhdelläkään huoltoasemalla, johon pysähdyimme, ei myyty perinteisiä munavoipiirakoita! Illalla mökillä söin sitten karjalanpiirakoita paksulla voi kerroksella. Kahtena iltana kokkasimme takassa nyyttiperunoita, joissa oli reilusti voita. Eilen illalla kotiin päästyämme hotkin voileipäkeksejä voilla ja suolakurkuilla. Muu ei sitten oikein meinaa maistuakaan. Toivottavasti voi-himo menee pian ohi, etten ole pelkkää rasvaa kohta koko ihminen!
Reissun aikana keskustelimme paljon tulevaisuudesta mieheni kanssa. Haaveilimme ostavamme oman mökin joskus ”aikuisina” ja mietimme millaisia reissuja tehtäisiin sitten lasten kanssa. Kävimme nukkumaan samaan aikaan ja heräsimme yhdessä. Arkena rytmimme ovat töistä johtuen ihan erilaiset. Välillä harmittaa kiireinen arki, jossa tulee juteltua vain kauppalistoista ja paapatettua työpäivistä. Useammin pitäisi muistaa sanoa toiselle ne tärkeät sanat: ”minä rakastan sinua!”
