Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Kuukausi: helmikuu 2018

Talviloma ja alkuraskaus

Rv 9+3

Rakastan lumilautailua. Ainakin rakastin ennen. Tämän talven ensimmäisten laskujen aikana en ollut ollenkaan varma lajin hauskuudesta. Minua pelotti! Talven ensimmäinen lasku on aina hieman varovainen, mutta yleensä jo toisessa laskussa kiidän mäkeä alas onnellisena reikäpäänä. Veikkaan raskaushormonien herätelleen itsesuojeluvaistoani. Rinneravintolassa levähtämisen jälkeen aloin pikku hiljaa luottaa lautailutaitoihini. Lopulta nautin vauhdin hurmasta niin kuin ennenkin!

Vietimme mieheni kanssa pidennetyn viikonlopun Tahkon upeissa maisemissa. Vuokrasimme pikkuisen rantamökin, jossa oli ikivanha puusauna ja tunnelmallinen takka. Päivät rymysimme lumihangesssa ja illat nautimme toistemme seurasta pikku mökissämme. Ihana loma! Lumikenkä vaelluksella lujitimme parisuhdettamme sytyttämällä nuotion jäisillä puilla. Yhdessä onnistuimme puhaltelemaan liekit pysyviksi! Vuorottelimme polunraivaajan paikalla, koska on paljon rankempaa kulkea umpihangessa edellä, kuin tulla toisen jälkiä perässä. Olimme kuin punaposkisia pikkulapsia, niin innoissamme olimme lumesta ja metsässä rämpimisestä. Onneksi kumpikin meistä nauttii eräjormailusta!

Raskausoireista väsymys ei vaivannut kuten arkena, mutta pissahätä yllättää useammin kuin ennen. Kesken vaelluksen jouduin käymään hankipissillä pusikossa, etten kastelisi toppahousujani. Mieheni nauroi, kun pelkäsin jonkun näkevän kyykistelyni hangessa. Olimme kahdestaan syvällä metsässä, emmekä olleet tavanneet yhtään ihmistä ikuisuuteen. Tahkolle menomatkalla minun rupesi tekemään mieli munavoita ja karjalanpiirakkaa. Yhdelläkään huoltoasemalla, johon pysähdyimme, ei myyty perinteisiä munavoipiirakoita! Illalla mökillä söin sitten karjalanpiirakoita paksulla voi kerroksella. Kahtena iltana kokkasimme takassa nyyttiperunoita, joissa oli reilusti voita. Eilen illalla kotiin päästyämme hotkin voileipäkeksejä voilla ja suolakurkuilla. Muu ei sitten oikein meinaa maistuakaan. Toivottavasti voi-himo menee pian ohi, etten ole pelkkää rasvaa kohta koko ihminen!

Reissun aikana keskustelimme paljon tulevaisuudesta mieheni kanssa. Haaveilimme ostavamme oman mökin joskus ”aikuisina” ja mietimme millaisia reissuja tehtäisiin sitten lasten kanssa. Kävimme nukkumaan samaan aikaan ja heräsimme yhdessä. Arkena rytmimme ovat töistä johtuen ihan erilaiset. Välillä harmittaa kiireinen arki, jossa tulee juteltua vain kauppalistoista ja paapatettua työpäivistä. Useammin pitäisi muistaa sanoa toiselle ne tärkeät sanat: ”minä rakastan sinua!”

 

Rähisevä iltasyöppö

Rähisevä iltasyöppö

Rv 8+1

Päivät pyörivät töissä ja sohvan pohjalla. Väsymys vaivaa edelleen. Toivon, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olisin taas virkeämpi ja saisin tämän bloginkin elvytettyä parin postauksen viikko vauhtiin!

Hormonit ovat alkaneet vaatia huomiota. Olen yllättänyt itseni omituisista tunnetiloista. Ensinnäkin menetän hermoni nykyään todella helposti ja ihan kunnolla. Eilen suutuin ”Selviytyjät Suomi” -ohjelmalle, jossa lempijoukkueeni hävisi tehtävän loppumetreillä. Onneksi he voittivat koskemattomuuden niin ei mennyt pannaan koko ohjelma. Pauhasin miehelleni, että käsikirjoitettua paskaa kun aina häviävät loppumetreillä. Normaalisti en raivoa telkkariohjelmille. Töissäkin olen ollut heikko hermoinen. Yksi päivä räjähdin uudelle työntekijällemme, kun turhauduin kertomaan samoista asioista kymmenettä kertaa. En ole ikinä aiemmin rähissyt kenellekään yhtä pahasti. Hävettää. Päivän päätteeksi pyysin anteeksi. En tiedä sitten johtuuko hermojen pinnassa oleminen väsymyksestä vai hormoneista, mutta toivottavasti toiselle kolmannekselle astuminen helpottaisi. Rähiseminen syö nimittäin hirveästi energiaa! Toisekseen liikutun helposti. Olen nimennyt erään telkkarimainoksen itkumainokseksi. Kyseisessä pätkässä maailmaan syntyy raajarikko pieni tyttö, josta tulee alppihiihtäjä, paraolympialaisten tähti pujottelija. Liikutun aina mainoksen nähdessäni.

Meillä oli viikko sitten ensimmäinen neuvola. Istuimme puolitoista tuntia höpöttelemässä mukavan terveydenhoitajan kanssa. ”Ei suositeltavien” ruoka-aineiden lista oli kaksi ja puoli A4-paperia pitkä, jossa muutamat asiat yllättivät. Olen joutunut jättämään pois vaurioituneet perunat, vihreät tomaatit ja kunnolla kypsentämättömät punajuuret! Valmisruokiakaan ei saa syödä kuin kiehuvan kuumina! Voi ei. Vakavasti puhuen yllätyin, ettei inkivääriteetä tai rooibosteetä suositella käytettäväksi ja eniten ruokailutottumuksiini on vaikuttanut majoneesikielto. Olen alkuraskauteni aikana käynyt kahdesti ulkona syömässä lounasaikaan ja molemmilla kerroilla olen onnistunut popsimaan ainoastaan muutaman haarukallisen. Päivisin ruoka ei vain meinaa maistua. Minusta on tullut iltasyöppö. Yksi ilta hullaannuin paahdetusta ruisleivästä ja punaisesta paprikasta. Söin kahdeksan siivua paahdettua ruisleipää ja olisin syönyt enemmänkin ellei paprika olisi loppunut! Kerran töissä kokkailin itselleni kasvispastaa, mutten kyennyt syömään sitä. Ei vain maistunut. Heitin pastan pois ja paahdoin ruisleivän tilalle. Makeaa ei juurikaan tee mieli vieläkään. Repussani on pyörinyt ”kinder bueno” -patukka varmaan pari viikkoa. Ennen raskautta olisin hotkaissut patukan heti, eikä se olisi päätynyt reppuun asti ollenkaan!

Rv 6+5

Torstai klo.9:15

Rv 6+5

En ole hetkeen kirjoitellut. Olen ollut väsynyt. Olen ollut väsyneempi kuin ikinä. Pitkät työpäivät ovat vieneet vähäiset energiani.  Onneksi tänään on melkein vapaapäivä, vain lyhyt iltavuoro. Muutaman kerran olen joutunut istahtamaan alas kesken 12 tuntisen päivän, etten purskahtaisi itkuun väsymyksen vuoksi. Sesonkiravintolassa kesälomat pyörivät nyt ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen aiheuttaa lisää työtä. Palkkapäivänä hymyilyttää ja onneksi mieheni on ollut ihana. Hän on helpottanut työmatkojani mahdollisuuksien mukaan. Kerran hän oli mennyt jo nukkumaan, mutta tuli silti hakemaan minut kun soitin rankan päivän jälkeen.

Pikkuruinen on siis pysynyt mukana kovasta menosta, kattiloiden ja roskasäkkien nostelusta, sekä epämääräisestä syömisestä huolimatta. Kova jätkä tai mimmi! Välillä minulla on etova olo, etenkin aamuisin linja-autossa, mutta oksenteluun asti pahat olot eivät ole yltyneet. Ainoa huomattava raskausoire on väsymys, joten olen tainnut päästä vähällä! Väsymyksessäkin pärjää, kun ajattelee uupumuksen aiheuttajaa; pientä ihmettä!

 

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén