Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: Joulu

Lallatellen eteenpäin

 

 Meidän pikku perhe.

 Ensimmäinen joulu.

 Leipomani ristiäiskakut.

”Vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen.” Ohi ovat vilisseet ristiäiset, joulu ja vuoden vaihde. Uuden vuoden kunniaksi lupaan taas kirjoitella kerran viikossa! Pahoittelut tauosta.

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy.” Vietimme ristiäiset viikkoa ennen joulua. Lapsonen nukkui koko kasteensa ajan. Pappikin naurahti. Hän ei ole koko uransa aikana kastanut ketään yhtä sikeästi nukkuvaa tapausta. Pikku-jätkä veti päiväunet, jotta jaksoi kahvittelujen aikana seurustella sukulaisten kanssa. Fiksu vauveli!

”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.” Joulun ihanin hetki oli aattoyön hartaus Turun tuomiokirkossa. Tunnelmallinen hartaus rauhoitti mielen joulukiireiden ja vauva-arjen keskellä. Uutta vuotta juhlistin pari päivää etukäteen illallisella ja punaviinillä ystäväni kanssa. Humalluin punaviinistä ensimmäistä kertaa poikani syntymän jälkeen. Rakastan äitiyttä ja kotona olemista, mutta nautin joka hetkestä kotioven ulkopuolella ilman vauvaa ja vastuuta! Uuden vuoden aattona teimme mieheni kanssa juustofondueta ja menimme yhdeksältä nukkumaan. Olin onnellinen, vaikka raketin rakettia en nähnyt. Yhteinen missio mieheni kanssa, lapsen kasvattaminen, on tehnyt meistä tiiviin kaksikon. Olemme molemmat solahtaneet uuteen elämän vaiheeseen ongelmitta. Tajusin punaviinin äärellä syvällisiä jutellessa: olen onnellisempi kuin ikinä, enkä vaihtaisi nykyistä elämääni mihinkään!

”Pylly vasten pyllyä pumpum, siinä sitä jotakin on.” kappale soi kerran ollessani ala-asteella hammaslääkärissä. Edelleen yhdistän biisin heti hammaslääkäreihin. Minulta poistettiin eilen kaksi viisauden hammasta. Etukäteen pelkäsin, kuinka kipeä olenkaan operaation jälkeen. Onneksi lääkkeet ovat pitäneet kivut kaukana. Pää täynnä lääkkeitä on hyvä hehkuttaa onnellisuutta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Punainen joulu

Sunnuntai klo.6:47

Punainen joulu.

On jouluaattoaamu. Eilen kävimme mummolassa ja vietimme iltaa äidin luona korttia pelaten. Oli ihana päivä. Hetki sitten heräsin käymään pissillä ja vedin joulun ihanuuden pöntöstä alas. Kuukautiseni alkoivat. Onneksi äiti antoi oman huoneensa minun ja mieheni käyttöön. Hän nukkui itse alakerran sohvalla. Saan itkeä rauhassa täällä yläkerrassa.
Juuri eilen illalla sanoin miehelleni toiveikkaasti, että saatoimme onnistua tässä kierrossa. Minulla oli sellainen hieman etova olo pari päivää. Arvuuttelin etovan olon voivan johtua myös toissapäivänä paistetusta joulukinkusta, jota olen muutamat siivut kerinnyt popsia. En ole syönyt lihaa juuri lainkaan aikoihin, mutta limppu, kinkku ja kunnon sinappi kuuluvat jouluuni. En kuitenkaan uskonut arvuutteluuni, koska toivoin vauvanalun aiheuttavan oloni. Minulla on myös muutamina iltoina ollut päänsärkyä, josta en yleensä kärsi. Alan muistuttaa keskustelupalstojen kirjoittajia, jotka tulkitsevat kaikki vaivat alkuraskaudeksi.
En vielä ihan täysin usko edes kuukautisia. Harmi kun minulla ei ole raskaustestiä mukana täälä äitini luona. Haluaisin varmuuden asiaan, mutten tänään aio lähteä mitään testejä ostamaan. Todennäköisesti yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta todellisuudessa pidättälen itkua varmaan koko päivän. Toivon mielessäni, että kuukautiset olisivatkin vain muutaman pisaran tyhjennysvuotoa.
Kaikki toitottavat, että raskaaksi tulee kun lakkaa yrittämästä. Miten hemmetissä voi lakata yrittämästä? Kuinka voi olla ajattelematta asiaa, jota toivoo tulevaisuudelta kaikkein eniten? Kuinka voi nauttia joulusta, kun unelmat valuu punaisena pitkin vessanpönttöä? On punainen joulu ainakin. Helvetin punainen. Miksen tule raskaaksi?

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén