Meidän pikku perhe.
Ensimmäinen joulu.
Leipomani ristiäiskakut.
”Vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen.” Ohi ovat vilisseet ristiäiset, joulu ja vuoden vaihde. Uuden vuoden kunniaksi lupaan taas kirjoitella kerran viikossa! Pahoittelut tauosta.
”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy.” Vietimme ristiäiset viikkoa ennen joulua. Lapsonen nukkui koko kasteensa ajan. Pappikin naurahti. Hän ei ole koko uransa aikana kastanut ketään yhtä sikeästi nukkuvaa tapausta. Pikku-jätkä veti päiväunet, jotta jaksoi kahvittelujen aikana seurustella sukulaisten kanssa. Fiksu vauveli!
”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.” Joulun ihanin hetki oli aattoyön hartaus Turun tuomiokirkossa. Tunnelmallinen hartaus rauhoitti mielen joulukiireiden ja vauva-arjen keskellä. Uutta vuotta juhlistin pari päivää etukäteen illallisella ja punaviinillä ystäväni kanssa. Humalluin punaviinistä ensimmäistä kertaa poikani syntymän jälkeen. Rakastan äitiyttä ja kotona olemista, mutta nautin joka hetkestä kotioven ulkopuolella ilman vauvaa ja vastuuta! Uuden vuoden aattona teimme mieheni kanssa juustofondueta ja menimme yhdeksältä nukkumaan. Olin onnellinen, vaikka raketin rakettia en nähnyt. Yhteinen missio mieheni kanssa, lapsen kasvattaminen, on tehnyt meistä tiiviin kaksikon. Olemme molemmat solahtaneet uuteen elämän vaiheeseen ongelmitta. Tajusin punaviinin äärellä syvällisiä jutellessa: olen onnellisempi kuin ikinä, enkä vaihtaisi nykyistä elämääni mihinkään!
”Pylly vasten pyllyä pumpum, siinä sitä jotakin on.” kappale soi kerran ollessani ala-asteella hammaslääkärissä. Edelleen yhdistän biisin heti hammaslääkäreihin. Minulta poistettiin eilen kaksi viisauden hammasta. Etukäteen pelkäsin, kuinka kipeä olenkaan operaation jälkeen. Onneksi lääkkeet ovat pitäneet kivut kaukana. Pää täynnä lääkkeitä on hyvä hehkuttaa onnellisuutta!
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
