Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: Tyks

Sairaalan pyjamassa

Sairaalan pyjamassa

Synnytyssalissa kilistelimme omenamehut kuohuviinilaseista ja söimme aamiaisen. Pikkuinen totutteli kohdun ulkopuoliseen elämään isin paidan alla. Pienen pienet varpaat vilkkuivat paidan helman alta. Kliseisesti: olimme väsyneitä, mutta onnellisia.

Osastolla rupesin ihmettelemään pikkuisen nopeaa hengitystä. Hän nukkui rauhallisesti sylissäni, mutta hengitti kuin pikajuna. Meidät ohjattiin lastenlääkärin tarkastukseen. Lääkärin huoneesta siirryimme vastasyntyneiden teho-osastolle. Pienellä todettiin infektio, joka voitaisiin hoitaa antibioteilla. Syy infektioon oli pitkä aika lapsiveden menosta syntymään.

Ensimmäiset päiväni äitinä kuluivat teho-osaston nojatuolissa. Kävin vain nukkumassa ja syömässä vuodeosastolla. Ramppasin öisinkin teholla, koska ikävöin omaa vauvaani kun yön pimeydessä kuuntelin muiden äitien hyssyttelevän omia pienokaisiaan. Vein lypsämiäni maitotippoja ja kävin harjoittelemassa imettämistä, vaippojen vaihtoa yms. Onneksi lääkkeet alkoivat purra ja parin päivän jälkeen sain vauvan vierelleni vuodeosastolle. Riitti, että kävimme tehon puolella kahdesti päivässä saamassa antibiotit.

Muutaman päivän vietimme vuodeosastolla ennenkuin pääsimme kotiin! Kotoakin meidän piti kahdesti päivässä ajaa sairaalaan antibioteille, mutta oli silti ihana päästä kotiutumaan! Nyt ei enää tarvitse rampata sairaalassa, vaan voimme täysillä keskittyä vauva-arjen opetteluun terveen pikkumiehen kanssa!

Synnytysnäytelmä

Rv 35+5

Synnytysnäytelmä

 

Pääsimme eilen mieheni kanssa tutustumaan näyttämöön, jossa pieni potkuttelijamme näkee ensi kertaa päivän valon. Kävimme tutustumiskäynnillä Tyksin äitiyspoliklinikalla.

Nyt pystyn muodostamaan mieleeni synnytyksen käsikirjoituksen. En tiedä tuleeko näytelmä olemaan räjähtävää toimintaa, kauhistuttavaa trilleriä vai kenties rauhallinen kuin luontodokumentti. En myöskään tiedä näytöksen päivää tai kellon aikaa, mutta juonen pääpiirteet pystyn silti kirjoittamaan.

Tarina alkaa todennäköisesti supistuksilla, lapsiveden menolla tai verenvuodolla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa näytelmä voi jatkua rauhallisesti kotona niin kauan kuin olo tuntuu turvalliselta. Muissa tapauksissa päähenkilöiden on hyvä olla yhteydessä synnytyssairaalaan.

Ensimmäisen kohtauksen jälkeen näytös jatkuu sairaalassa. Nyt tiedän mistä ovesta päähenkilöt saapuvat näyttämölle ja miten heidän kuuluu toimia vuorokauden ajasta riippuen. Toinen kohtaus esitetään pienessä kopissa, jossa kätilö kartoittaa tilanteen. Kopista tarina jatkuu joko takaisin kotiin, suoraan synnytyssaliin tai osastolle odottelemaan.

Näytelmän huippu, synnytys, on kolmiosainen. Avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Itseasiassa koko näytelmän alku on jo ollut avautumisvaihetta, joka jaetaan latenssivaiheeseen ja aktiiviseen vaiheeseen. Seuraavaan kohtaukseen siirrytään vasta kohdunsuun ollessa täysin auki (10cm). Kohtaus on takuu varmaa toimintaa, joka kestää 20 minuutista pariin tuntiin.

Ponnistusvaiheen jälkeen näytelmän tunnelma muuttuu hetkessä kunnon actionista romanttiseksi vauvan tuoksutteluksi. Jälkeisvaihe ei enää pitäisi sattua. Loppukohtauksessa vauva opettelee ensimmäistä kertaa syömään synnytyssalissa, josta perhe sitten siirretään synnytysvuodeosastolle yleensä kolmeksi päiväksi.

Minulle tuli entistä luottavaisempi olo synnytystä kohtaan tutustumiskäynnillä. Molemmat paikalla olleet kätilöt olivat todella mukavia! He kertoivat synnytykseen liittyvistä asioista ymmärrettävästi, laajasti ja konkreettisesti. Sain paljon enemmän tietoa puolentoistatunnin tutustumiskäynnillä kuin kaikilla neuvolakerroilla ja aiheesta lukemiseen käyttämieni tuntien aikana yhteensä! Todella positiivinen kokemus!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi