Sunnuntai klo.7:30

Sosiaalinen itsemurha

Naisaivoni alkoivat toistaa Toni Wirtasen vain elämää -rallatusta kesken perjantaisen työillan ja kyseinen “fiiliksissä” -kappale soi päässäni vielä eilenkin. Kappale kertoo ärtymyksestä gaalailtoja kohtaan. Minun päässäni se kertoo ärtymyksestä hyviä neuvoja kohtaan. Kerroin perjantaina pomolleni alkumetreillä olevasta raskaudestani. Kyllä, jo perjantaina, vaikka raskautta on takana vasta viisi viikkoa.

Onko väärin kirjoittaa avoimesti blogia? Onko väärin kertoa raskaudesta aiemmin, kuin suurin osa odottavista pariskunnista? “Kuin samat kuminaamat, joilla on samat kliseet joka kerta. Oon niin fiiliksissä. Fileis fileis fileeeeeis. Sosiaalinen itsemurha.” Tiedostan itsekin alkuraskauden riskit. Keskenmenon vaaran. En olisi tarvinut pomoni fiksuja sanoja, kuinka raskaus on vanhempien oma asia, eikä todellakaan kannata huudella asiasta ennen aikojaan. Kerroin pomolleni jo nyt, koska ilmottautuminen virkistysristeilylle päättyi juuri. En tahdo selvinpäin lähteä kyseiselle laivareissulle, enkä halunnut ruveta keksimään valheita&tekosyitä rannalle jääntiin. Työporukkamme on pieni ja tiivis, jossa omista asioista uutisoiminen on luontevaa. Toisaalta, eivät pomon kommentit ärsyttäisi elleivät ne olisi totta. Keskenmenon sattuessa romahtaisin totaalisesti, vaikka kuinka tiedostan raskauden keskeytymisen vaaran. Keskenmenon seikkaperäinen selittäminen puolitutuille olisi jäätävä sosisaalinen ja henkinen itsemurha. Onneksi melkein kaikki voivat keskustelun sijaan lukea ajatukseni täältä blogista.

Toistaiseksi olen saanut pysyä onnellisuuskuplassani. Raskaus on edennyt viikolle 5+1. Eilisen hulina-hälinä-työpäivän aikana jopa unohdin koko jutun. Suurempia oireita ei siis ole. Yksi yö ja kerran töissä tuli muutama paha menkkakipumainen aalto, mutta muuten ei vatsassa tunnu juuri miltään. Eilen söin onnessani sipulirenkaita ja toissapäivänä mieleni teki paistettua sipulia. Eilen illalla en jaksanut syödä mitään, koska meillä ei ollut sipulia. Pikku-sikiö taitaa tykätä sipulista!