Rv 31+2

Alien. Ufo. Outo, hieman pelottava ja yliluonnollinen asia. Ystäväni vitsaili, että sisälläni on alien, kun hän kokeili masuni läpi tuntuvaa luuta. Kyseinen ystävä ei todennäköisesti koskaan halua omia lapsia. Onhan ihmisen biologia kyllä uskomaton. Kuinka onkaan mahdollista kasvattaa kohdussa minikokoisesta alkiosta potkiva ihmisen alku? Ymmärrän, että masun läpi näkyvät potkut voivat hämmentää, vaikka itselle sisälläni kasvava “alien” onkin jo maailman tärkein, eikä millään tavalla outo tai vieras.

Minua hieman pelottaa miten käy ystävyyssuhteille vauvan synnyttyä. Kuinka lapsettomat ystäväni jaksavat kuunnella kakkavaipoista yms. arkeni täyttävistä vauvajutuista? Kuinka itse jaksan kiinnostua kenestäkään muusta kuin tuhisevasta pikkuisesta? Jo nyt ajatukseni pyörivät pitkälti tulevassa vauvassa. Olen pari päivää pyykännyt hulluna vauvan tekstiilejä ja pakkasin jo nyt sairaalakassinkin. Sitten kun elämässä ei ole aikaa kuin imettää ja koittaa pitää pikkuinen hengissä, ajatuksiin tuskin mahtuu mitään muuta. Huomaanko muutamien vuosien päästä erkaantuneeni ystävistäni? Toivottavasti en! Täytynee vain yrittää löytää tasapaino lapsen, parisuhteen ja oman ajan/ystävyyssuhteiden välille. Aluksi ainakin “alien” painaa vaakakupeissa varmasti eniten, mutta eiköhän ajan kanssa muotoudu tasapaino, jolloin mukana pysyneet ystävät saavat takaisin painoarvonsa!