Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: vauva-arki

Vauva-arkea

Kotiäitiys on rehellisesti sanottuna toisinaan tylsää, välillä väsyttävää ja silloin tällöin stressaavaa. Olen etsinyt tapoja, joiden avulla jaksan nauttia täysillä vauvasta, äitiydestä ja kotona olemisesta. Joiden avulla muistan, kuinka ihanan ainutlaatuisessa elämäntilanteessa olenkaan!

Otteita ohi vierähtäneeltä viikolta:

Istun uimahallin saunassa. Maidon mahdollisen tihkumisen vuoksi olen kääriytynyt pyyhkeeseen. Istun lauteilla kauan ja rentoudun. Mieheni viettää vauvan kanssa laatuaikaa kotona. Pääsin tekemään uimatreenin ja sain taas energiaa äitiyteen. Uiminen on pehmeää urheilua synnytyksestä selviytyneelle keholle. Päätän ruveta käymään uimahallissa vähintään kerran viikossa! Oma aika on arvokasta!

Työnnän vaunuja hieman jännittyneenä. Olen matkalla vauvaperhekahvilaan tapaamaan muita ensimmäisen lapsen saaneita äitejä. Perille päästyäni tajuan poikani vaatteen selässä olevan suuren kellertävän tahran. Tahra on pesukoneesta selviytynyt kakkaläiskä. Hävettää. Koitan huomaamattomasti piilotella tahraa, vaikka tuskin asia ketään kiinnostaisi. Katselen mielenkiinnolla vauvani suhtautumista toisiin lapsiin ja kuuntelen muiden äitien kokemuksia. Päätän osallistua tapaamiseen myös ensi viikolla!

Istun sohvalla tylsyyttä kitisevä vauva sylissäni. Kello lyö jo puolta päivää. Päätän lähteä läheiseen kauppakeskukseen. Vauva saisi erilaisen ympäristön ärsykettä ja minä voisin nautiskella kahvilassa kakkupalan. Istun kahvilassa tyytyväinen vauva sylissäni. Olen aina tykännyt käydä kahviloissa. Päätän uskaltautua vauvan kanssa kaupoille uudelleenkin!

Aurinko paistaa ja talvi antaa parastaan. Paketoin pojan vaunuihin ja kävelen aurajoen rantaan. Rannassa päätänkin kotiin kääntymisen sijaan lähteä seuraamaan joen viertä. Ihailen vanhoja rakennuksia ja kaunista maisemaa. Kävelen jokea pitkin Turun keskustaan, josta otan linja-auton takaisin kotiin. Parin tunnin kävely mielekkäissä maisemissa virkisti mukavasti! Olen nyt kahdesti matkustanut paikallisbussilla vauvan kanssa ja molemmat kerrat ovat sujuneet ongelmitta. Linja-autot eivät ole olleet täynnä, vauvalla ei ole tullut kuuma tai nälkä ja kyytiin nouseminen on ollut sujuvaa. Vauva on kuunnellut ihmeissään bussin ääniä. Äitiaivoni stressasivat matkustamista aivan turhaan! Päätän jatkossakin käyttää linja-autoja hyväkseni uusien lenkkipolkujen etsimisessä!

Iso poika

Keitän lanttua ja perunaa. Pian pikkuiselle saa jo maistattaa soseita. Säilön soseet jääpalamuoteissa valmiiksi pakastimeen. Vauva katselee sitterissä puuhasteluani ja kuolaa hetkessä kuolalaput märiksi. Taitaa olla jo hampaita tulossa. Vauvan kanssa oleminen on koko ajan mielenkiintoisempaa, kun uusia taitoja kehittyy. Kädet hän hallitsee jo melko hyvin. Yhtäkkiä hän oppi nappamaan leikkimaton kehikon nallesta kiinni ja muutaman kerran on jo onnistunut lelun vieminen kädellä suuhun. Eteenpäin meneminen kiinnostaisi todella paljon, mutta kääntyily ei niinkään. Jokelteluun tuntuu kehittyvän koko ajan uusia sävyjä ja nauru on maailman parasta kuunneltavaa! Iso poika!

Perhepeti

Kolme kuukautta täyttänyt poikamme on löytänyt pikkuiset kämmenensä, joilla tunnustella maailmaa. Hän on jo seitsemän kiloinen ja 65 senttinen iloinen vesseli. Ensimmäiset ääneen naurutkin on naurettu! Oman vauvan hekotus on paras kiitos äitiydestä! Hymyjä on hyvä muistella silloin, kun toivoisi omaa aikaa vauva-arjen keskellä. Askartelu tarvikkeet ovat levällään ruokapöydällä ja blogitekstin aihe valmiina päässäni. Vauva viihtyy kyllä sitterissä, jos kokkailen tai siivoan, mutta kirjoittamista tai askartelua hän ei jaksa katsella.

Perhepeti jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Perhepeti repii omaa mielipidettäni kumpaankin suuntaan. Yksi yö mieheni oli unissaan pyörähtänyt tyynyjemme välissä nukkuvan naperomme päälle. Siirsin pojan pinnasänkyyn, jossa pikkuinen on nyt viettänyt yönsä. Vauva nukkui levollisemmin välissämme. Minä nukuin levollisemmin vauva vierelläni. Mies vetää sikeitä joka tapauksessa. Perhepeti sujuvoittaa yö heräilyjä, mutta pinnasänky on turvallisempi. Voi olla, että vauva muuttaa vielä takaisin tyynyjemme väliin, mutta toistaiseksi kuva puoliksi mieheni alle hautautuneesta pojasta on liian tuoreena mielessäni.

Elokuun viimeisenä päivänä hääkellot kumisevat. Sanomme toisillemme tahdon! Saimme sysättyä hääsuunnitelmat liikkeelle varaamalla kirkon ja juhlapaikan. Seuraavan kerran kirjoittelen häähaaveista, mutta nyt vauva kiljahtelee jo vaativasti. Täytyy kaivaa tissi esille!

Lallatellen eteenpäin

 

 Meidän pikku perhe.

 Ensimmäinen joulu.

 Leipomani ristiäiskakut.

”Vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen.” Ohi ovat vilisseet ristiäiset, joulu ja vuoden vaihde. Uuden vuoden kunniaksi lupaan taas kirjoitella kerran viikossa! Pahoittelut tauosta.

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy.” Vietimme ristiäiset viikkoa ennen joulua. Lapsonen nukkui koko kasteensa ajan. Pappikin naurahti. Hän ei ole koko uransa aikana kastanut ketään yhtä sikeästi nukkuvaa tapausta. Pikku-jätkä veti päiväunet, jotta jaksoi kahvittelujen aikana seurustella sukulaisten kanssa. Fiksu vauveli!

”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan, mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan.” Joulun ihanin hetki oli aattoyön hartaus Turun tuomiokirkossa. Tunnelmallinen hartaus rauhoitti mielen joulukiireiden ja vauva-arjen keskellä. Uutta vuotta juhlistin pari päivää etukäteen illallisella ja punaviinillä ystäväni kanssa. Humalluin punaviinistä ensimmäistä kertaa poikani syntymän jälkeen. Rakastan äitiyttä ja kotona olemista, mutta nautin joka hetkestä kotioven ulkopuolella ilman vauvaa ja vastuuta! Uuden vuoden aattona teimme mieheni kanssa juustofondueta ja menimme yhdeksältä nukkumaan. Olin onnellinen, vaikka raketin rakettia en nähnyt. Yhteinen missio mieheni kanssa, lapsen kasvattaminen, on tehnyt meistä tiiviin kaksikon. Olemme molemmat solahtaneet uuteen elämän vaiheeseen ongelmitta. Tajusin punaviinin äärellä syvällisiä jutellessa: olen onnellisempi kuin ikinä, enkä vaihtaisi nykyistä elämääni mihinkään!

”Pylly vasten pyllyä pumpum, siinä sitä jotakin on.” kappale soi kerran ollessani ala-asteella hammaslääkärissä. Edelleen yhdistän biisin heti hammaslääkäreihin. Minulta poistettiin eilen kaksi viisauden hammasta. Etukäteen pelkäsin, kuinka kipeä olenkaan operaation jälkeen. Onneksi lääkkeet ovat pitäneet kivut kaukana. Pää täynnä lääkkeitä on hyvä hehkuttaa onnellisuutta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kakkavaippa

Minusta on tullut stereotyyppinen äiti, joka juttelee vauvan vaipan sisällöstä. Aihe on niin mielenkiintoinen, että pakkohan siitä on kirjoittaakin! Yksi päivä sinappikakan seassa oli myrkyn vihreitä pilkkuja. Huolestuin hieman, mutten pelästynyt niin kuin kerran synnytyssairaalassa, jolloin koko vaippa oli täynnä vihreää tavaraa. Tummat ensi pökäleet muuttuvat sinapiksi myrkyn vihreän kakan kautta. Vihreää voi näköjään tulla myöhemminkin. Pilkut ovat normaali asia, joka johtuu ilmasta vauvan masussa. Ensimmäinen kerta opettaa!

Ensimmäistä kertaa vaunulenkillä pikkuisella oli liian paljon vaatteita päällä. Kitinä kertoi kuumuudesta ja tajusin riisua pari vaatekerrosta. Ensimmäistä kertaa kylvyssä. Käskin mieheni valokuvaajaksi. Kaikki pitää tietysti kuvata! Ensimmäistä kertaa kaupassa. Voiko ruokakauppaan kävellä vauvan vaunujen kanssa? Tietysti voi. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota kaupassa kulkeviin vaunu-vanhempiin, joten asia mietitytti. Ensimmäistä kertaa sitterissä. Vauva katseli keittiössä tyytyväisenä kun leivoin sämpylöitä. Ensimmäistä kertaa talkkia pienelle punaiselle pepulle. Niin monia ensimmäisiä kertoja!

Ensimmäistä kertaa ristiäisten järjestelyä. Askartelin kutsukorttipohjat jo raskausaikana. Nyt, kun juhlilla on aika ja paikka, pyysin miestäni tekemään kortteihin infot. Annoin hänelle muistilapun, jonka pohjalta muotoilla kutsut. Hän kirjoitti muistilappuni sellaisenaan koneelle, muotoili reunat suoriksi ja tulosti. Tarkoitin muotoilulla esimerkiksi sellaisia sanoja kuin tervetuloa ja terveisin. Hän ajatteli muotoilulla vain fontin valintaa ja tekstin keskitystä. Joko lähetämme sukulaisille miehekkäät kutsut, joissa on pelkästään osoitetiedot, kellon aika ja pieni runo, tai sitten kirjoitan kutsut uusiksi. ”Laita mies asialle ja tee itse perässä.” Teen perässä.

Tulevia ensimmäisiä kertoja odotan innolla! Esimerkiksi tarkoituksellista hymyä pienillä kasvoilla! Odotan vatsalleen kääntymistä ja liikkeelle lähtöä. Nyt hän nostelee jo hienosti päätään ja osaa kääntyä selältä kyljelleen! Tunsin hämmentävän suurta ylpeyttä neuvolatädin kehuessa vauvan niskatreenejä. Odotan ensimmäisten kiinteiden ruokien syöttämistä ja tietysti: miltä se kakkavaippa sen jälkeen näyttää?

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén