Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: Parisuhde

Meidän tarina

Jäin oman työvuoroni jälkeen sisarravintolaan tiskiavuksi. Keittiömestari käski uuden pojan tiskilinjaston likaiseen päähän ja minut puhtaaseen. En osannut suunnistaa astioita paikoilleen vieraassa keittiössä. Pyörin vain kiireisten kokkien tiellä. Tiskin likaisessa päässä osaisin olla tehokas. Osaisin syytää astioita koneeseen. Pyysin uutta poikaa vaihtamaan tehtävää kanssani. Poika suostui, vaikka oli aivan yhtä eksyksissä puhtaiden astioiden kanssa kuin minäkin.

Muutama viikko myöhemmin kyseinen uusi poika aloitti työt samassa ravintolassa kanssani. Minulle tai muillekaan kokeille ei ollut informoitu, että uusi kokkipoika tulisi vuorovastaavaksi keittiöömme. Vielä tänäkään päivänä en tiedä oliko kokkipoika vastaava vai ei, se riippui ihan siitä, keneltä pomoista asiaa kysyi. Mielestäni uusi kokkipoika roikkui samalla oksalla kuin kaikki muutkin. Tyyppi luuli olevansa korkeammalla. Ärsyttävää. Tyyppi oli puhelias turkulainen. Ärsyttävä.

Kiireinen kausi vyöryi päälle ja uusi kokkipoika muuttui ihan vaan kokkipojaksi. Tutustuimme, eikä hänen juttunsa enää ollutkaan niin ärsyttäviä. Loppu kaudesta tein mieluiten töitä juuri hänen kanssaan. Sesonki loppui ja meidän ravintolamme palkittiin koko firman juhlissa paras yhteishenki -palkinnolla. Huikea yhteishenki meillä kyllä olikin!

Kesä kuluin kullakin omilla teillään ja talvikauden lähestyessä päätin taas matkustaa pohjoiseen. Satuin samaan junaan kokkipojan kanssa. Oli mukavaa nähdä hänet pitkästä aikaa! Kausi oli hieman edeltäväänsä erilainen. Työskentelin eri ravintolassa ja olin taas sinkku. Näin kokkipoikaa paljon vapaa-ajalla. Pian kokkipoika alkoi viettää öitä luonani. Pian käytännössä asuimme yhdessä. Pian ymmärsin kokkipojan olevan se mies, jonka kanssa haluan perustaa perheen. Se mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.

Nyt, reilu kolme vuotta myöhemmin, kyseinen kokkipoika on lapseni isä ja menemme naimisiin loppu kesällä. Häät juhlitaan lappi teemalla, koska tarinamme sijoittuu Levin kauniisiin maisemiin. Teema inspiroi minua jo aloittamaan muutamia hääkoristeita!

Talviloma ja alkuraskaus

Rv 9+3

Rakastan lumilautailua. Ainakin rakastin ennen. Tämän talven ensimmäisten laskujen aikana en ollut ollenkaan varma lajin hauskuudesta. Minua pelotti! Talven ensimmäinen lasku on aina hieman varovainen, mutta yleensä jo toisessa laskussa kiidän mäkeä alas onnellisena reikäpäänä. Veikkaan raskaushormonien herätelleen itsesuojeluvaistoani. Rinneravintolassa levähtämisen jälkeen aloin pikku hiljaa luottaa lautailutaitoihini. Lopulta nautin vauhdin hurmasta niin kuin ennenkin!

Vietimme mieheni kanssa pidennetyn viikonlopun Tahkon upeissa maisemissa. Vuokrasimme pikkuisen rantamökin, jossa oli ikivanha puusauna ja tunnelmallinen takka. Päivät rymysimme lumihangesssa ja illat nautimme toistemme seurasta pikku mökissämme. Ihana loma! Lumikenkä vaelluksella lujitimme parisuhdettamme sytyttämällä nuotion jäisillä puilla. Yhdessä onnistuimme puhaltelemaan liekit pysyviksi! Vuorottelimme polunraivaajan paikalla, koska on paljon rankempaa kulkea umpihangessa edellä, kuin tulla toisen jälkiä perässä. Olimme kuin punaposkisia pikkulapsia, niin innoissamme olimme lumesta ja metsässä rämpimisestä. Onneksi kumpikin meistä nauttii eräjormailusta!

Raskausoireista väsymys ei vaivannut kuten arkena, mutta pissahätä yllättää useammin kuin ennen. Kesken vaelluksen jouduin käymään hankipissillä pusikossa, etten kastelisi toppahousujani. Mieheni nauroi, kun pelkäsin jonkun näkevän kyykistelyni hangessa. Olimme kahdestaan syvällä metsässä, emmekä olleet tavanneet yhtään ihmistä ikuisuuteen. Tahkolle menomatkalla minun rupesi tekemään mieli munavoita ja karjalanpiirakkaa. Yhdelläkään huoltoasemalla, johon pysähdyimme, ei myyty perinteisiä munavoipiirakoita! Illalla mökillä söin sitten karjalanpiirakoita paksulla voi kerroksella. Kahtena iltana kokkasimme takassa nyyttiperunoita, joissa oli reilusti voita. Eilen illalla kotiin päästyämme hotkin voileipäkeksejä voilla ja suolakurkuilla. Muu ei sitten oikein meinaa maistuakaan. Toivottavasti voi-himo menee pian ohi, etten ole pelkkää rasvaa kohta koko ihminen!

Reissun aikana keskustelimme paljon tulevaisuudesta mieheni kanssa. Haaveilimme ostavamme oman mökin joskus ”aikuisina” ja mietimme millaisia reissuja tehtäisiin sitten lasten kanssa. Kävimme nukkumaan samaan aikaan ja heräsimme yhdessä. Arkena rytmimme ovat töistä johtuen ihan erilaiset. Välillä harmittaa kiireinen arki, jossa tulee juteltua vain kauppalistoista ja paapatettua työpäivistä. Useammin pitäisi muistaa sanoa toiselle ne tärkeät sanat: ”minä rakastan sinua!”

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi