Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: synnytys

Synnytysnäytelmä

Rv 35+5

Synnytysnäytelmä

 

Pääsimme eilen mieheni kanssa tutustumaan näyttämöön, jossa pieni potkuttelijamme näkee ensi kertaa päivän valon. Kävimme tutustumiskäynnillä Tyksin äitiyspoliklinikalla.

Nyt pystyn muodostamaan mieleeni synnytyksen käsikirjoituksen. En tiedä tuleeko näytelmä olemaan räjähtävää toimintaa, kauhistuttavaa trilleriä vai kenties rauhallinen kuin luontodokumentti. En myöskään tiedä näytöksen päivää tai kellon aikaa, mutta juonen pääpiirteet pystyn silti kirjoittamaan.

Tarina alkaa todennäköisesti supistuksilla, lapsiveden menolla tai verenvuodolla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa näytelmä voi jatkua rauhallisesti kotona niin kauan kuin olo tuntuu turvalliselta. Muissa tapauksissa päähenkilöiden on hyvä olla yhteydessä synnytyssairaalaan.

Ensimmäisen kohtauksen jälkeen näytös jatkuu sairaalassa. Nyt tiedän mistä ovesta päähenkilöt saapuvat näyttämölle ja miten heidän kuuluu toimia vuorokauden ajasta riippuen. Toinen kohtaus esitetään pienessä kopissa, jossa kätilö kartoittaa tilanteen. Kopista tarina jatkuu joko takaisin kotiin, suoraan synnytyssaliin tai osastolle odottelemaan.

Näytelmän huippu, synnytys, on kolmiosainen. Avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Itseasiassa koko näytelmän alku on jo ollut avautumisvaihetta, joka jaetaan latenssivaiheeseen ja aktiiviseen vaiheeseen. Seuraavaan kohtaukseen siirrytään vasta kohdunsuun ollessa täysin auki (10cm). Kohtaus on takuu varmaa toimintaa, joka kestää 20 minuutista pariin tuntiin.

Ponnistusvaiheen jälkeen näytelmän tunnelma muuttuu hetkessä kunnon actionista romanttiseksi vauvan tuoksutteluksi. Jälkeisvaihe ei enää pitäisi sattua. Loppukohtauksessa vauva opettelee ensimmäistä kertaa syömään synnytyssalissa, josta perhe sitten siirretään synnytysvuodeosastolle yleensä kolmeksi päiväksi.

Minulle tuli entistä luottavaisempi olo synnytystä kohtaan tutustumiskäynnillä. Molemmat paikalla olleet kätilöt olivat todella mukavia! He kertoivat synnytykseen liittyvistä asioista ymmärrettävästi, laajasti ja konkreettisesti. Sain paljon enemmän tietoa puolentoistatunnin tutustumiskäynnillä kuin kaikilla neuvolakerroilla ja aiheesta lukemiseen käyttämieni tuntien aikana yhteensä! Todella positiivinen kokemus!

Ajatuksia synnytyksestä.

Rv 33+4

Ajatuksia synnytyksestä.

Epiduraali- ja spinaalipuudutus ovat molemmat selkäpuudutuksia. Kummankin haittavaikutuksena voi olla heikentyneet supistukset, jotka pidentävät synnytystä. Heikentyneitä supistuksia voidaan joutua korjaamaan supistuksia tehostavalla tipalla ja kätilö saattaa tarvita pihtejä tai imukuppia auttaakseen lapsen maailmaan. Pienempiä haittavaikutuksia voivat olla virtsaamisen tunteen häviäminen, selkäsärky ja verenpaineenlasku. Ilokaasukin voi aiheuttaa liikaa otettuna paniikkia sekä pahaaoloa ja vauva saattaa kärsiä hengitysvaikeuksista jos äiti hengittää liikaa ilokaasua synnytyksen loppuvaiheessa.

Synnytys sattuu aivan varmasti. Sattuu paljon. Haluaisin silti kestää kivun kipuna ja olla kehoni tapahtumien tasalla koko ajan. Minua pelottaa lääkkeiden aiheuttama tokkura enemmän kuin synnytyskivut. Mielummin oksentelisin kivun takia kuin lääkkeen aiheuttaman pahanolon vuoksi. Naisen keho on synnytystä varten ja kautta aikojen on lapsia syntynyt maailmaan ilman ihmeellisiä lääkkeitäkin. Haluaisin yrittää selviytyä synnytyksestä mahdollisimman vähällä kivunlievityksellä, mielellään kokonaan ilman. En kuitenkaan kiellä itseltäni kivunlievitystä jos tunnen sitä tarvitsevani. Suhtaudun synnytykseen rennolla katsotaan tilanteen mukaan -asenteella. Toivoisin alatiesynnytystä, mutta ei sektiokaan huono vaihtoehto ole. Pääasia, että lapsi pääsee turvallisesti tähän maailmaan! En oikeastaan voi kuin yrittää pitää itseni rauhallisena ja toivoa hyvää kätilöä. Toivoisin kätilön ottavan huomioon, että meille synnytys on aivan uusi kokemus. Toivottavasti positiivinen kokemus!

Neuvolassamme on ollut kaksi viime kertaa kesäsijainen. En tykkää hänestä ollenkaan! Molemmilla neuvolakerroilla olen pidätellyt itkuani. Ensinnäkin kyseinen neuvolatäti on vastannut aivan liian monta kertaa kysymyksiimme ”en tiedä”, joten en luota häneen yhtään. Toisekseen hän olettaa minun tietävän paljon enemmän asioita kuin tiedän, saaden minut tuntemaan itseni tyhmäksi. Odotan esikoistani, kaikki on uutta! Neuvolan pitäisi käsittääkseni olla se paikka josta saa vastauksia, jossa voi purkaa mietteitään ja josta saa tsemppiä. Onneksi kesä alkaa olla ohi, joten seuraavalla neuvolakerralla meitä on vastassa uusi ihminen. Meidän alkuperäinen ihana neuvolatäti kun lopetti kokonaan. Ennen laskettua aikaa olisi vielä synnytystapa-arviointi, tutustuminen synnytyssairaalaan ja yksi kerta neuvolassa. Sitten se onkin menoa, tai mistä sitä tietää milloin, joten korjaan: kohta se onkin menoa! En malttaisi odottaa, että näen pikkuisen potkuttelijamme!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén