Rähisevä iltasyöppö
Rv 8+1
Päivät pyörivät töissä ja sohvan pohjalla. Väsymys vaivaa edelleen. Toivon, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olisin taas virkeämpi ja saisin tämän bloginkin elvytettyä parin postauksen viikko vauhtiin!
Hormonit ovat alkaneet vaatia huomiota. Olen yllättänyt itseni omituisista tunnetiloista. Ensinnäkin menetän hermoni nykyään todella helposti ja ihan kunnolla. Eilen suutuin ”Selviytyjät Suomi” -ohjelmalle, jossa lempijoukkueeni hävisi tehtävän loppumetreillä. Onneksi he voittivat koskemattomuuden niin ei mennyt pannaan koko ohjelma. Pauhasin miehelleni, että käsikirjoitettua paskaa kun aina häviävät loppumetreillä. Normaalisti en raivoa telkkariohjelmille. Töissäkin olen ollut heikko hermoinen. Yksi päivä räjähdin uudelle työntekijällemme, kun turhauduin kertomaan samoista asioista kymmenettä kertaa. En ole ikinä aiemmin rähissyt kenellekään yhtä pahasti. Hävettää. Päivän päätteeksi pyysin anteeksi. En tiedä sitten johtuuko hermojen pinnassa oleminen väsymyksestä vai hormoneista, mutta toivottavasti toiselle kolmannekselle astuminen helpottaisi. Rähiseminen syö nimittäin hirveästi energiaa! Toisekseen liikutun helposti. Olen nimennyt erään telkkarimainoksen itkumainokseksi. Kyseisessä pätkässä maailmaan syntyy raajarikko pieni tyttö, josta tulee alppihiihtäjä, paraolympialaisten tähti pujottelija. Liikutun aina mainoksen nähdessäni.
Meillä oli viikko sitten ensimmäinen neuvola. Istuimme puolitoista tuntia höpöttelemässä mukavan terveydenhoitajan kanssa. ”Ei suositeltavien” ruoka-aineiden lista oli kaksi ja puoli A4-paperia pitkä, jossa muutamat asiat yllättivät. Olen joutunut jättämään pois vaurioituneet perunat, vihreät tomaatit ja kunnolla kypsentämättömät punajuuret! Valmisruokiakaan ei saa syödä kuin kiehuvan kuumina! Voi ei. Vakavasti puhuen yllätyin, ettei inkivääriteetä tai rooibosteetä suositella käytettäväksi ja eniten ruokailutottumuksiini on vaikuttanut majoneesikielto. Olen alkuraskauteni aikana käynyt kahdesti ulkona syömässä lounasaikaan ja molemmilla kerroilla olen onnistunut popsimaan ainoastaan muutaman haarukallisen. Päivisin ruoka ei vain meinaa maistua. Minusta on tullut iltasyöppö. Yksi ilta hullaannuin paahdetusta ruisleivästä ja punaisesta paprikasta. Söin kahdeksan siivua paahdettua ruisleipää ja olisin syönyt enemmänkin ellei paprika olisi loppunut! Kerran töissä kokkailin itselleni kasvispastaa, mutten kyennyt syömään sitä. Ei vain maistunut. Heitin pastan pois ja paahdoin ruisleivän tilalle. Makeaa ei juurikaan tee mieli vieläkään. Repussani on pyörinyt ”kinder bueno” -patukka varmaan pari viikkoa. Ennen raskautta olisin hotkaissut patukan heti, eikä se olisi päätynyt reppuun asti ollenkaan!
