Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Kuukausi: heinäkuu 2018

Alien

Rv 31+2

Alien. Ufo. Outo, hieman pelottava ja yliluonnollinen asia. Ystäväni vitsaili, että sisälläni on alien, kun hän kokeili masuni läpi tuntuvaa luuta. Kyseinen ystävä ei todennäköisesti koskaan halua omia lapsia. Onhan ihmisen biologia kyllä uskomaton. Kuinka onkaan mahdollista kasvattaa kohdussa minikokoisesta alkiosta potkiva ihmisen alku? Ymmärrän, että masun läpi näkyvät potkut voivat hämmentää, vaikka itselle sisälläni kasvava ”alien” onkin jo maailman tärkein, eikä millään tavalla outo tai vieras.

Minua hieman pelottaa miten käy ystävyyssuhteille vauvan synnyttyä. Kuinka lapsettomat ystäväni jaksavat kuunnella kakkavaipoista yms. arkeni täyttävistä vauvajutuista? Kuinka itse jaksan kiinnostua kenestäkään muusta kuin tuhisevasta pikkuisesta? Jo nyt ajatukseni pyörivät pitkälti tulevassa vauvassa. Olen pari päivää pyykännyt hulluna vauvan tekstiilejä ja pakkasin jo nyt sairaalakassinkin. Sitten kun elämässä ei ole aikaa kuin imettää ja koittaa pitää pikkuinen hengissä, ajatuksiin tuskin mahtuu mitään muuta. Huomaanko muutamien vuosien päästä erkaantuneeni ystävistäni? Toivottavasti en! Täytynee vain yrittää löytää tasapaino lapsen, parisuhteen ja oman ajan/ystävyyssuhteiden välille. Aluksi ainakin ”alien” painaa vaakakupeissa varmasti eniten, mutta eiköhän ajan kanssa muotoudu tasapaino, jolloin mukana pysyneet ystävät saavat takaisin painoarvonsa!

 

Hyvin menee, mutta menköön!

Rv 31+1

Kreikassa Santorinin saarella pienen hotellin sympaattinen omistaja kysyi odotammeko tyttöä vai poikaa ja onnitteli. Turistipuodin vanha mummeli ihaili masuani ja kysyi sukupuolta. Nuori nainen, joka toimi sisään ohjaajana ravintolassa kysyi tyttö vai poika. Kreikassa tuntui olevan normaalia kertoa avoimesti sikiön sukupuoli. Onneksi tiedämme tulokkaan olevan poika. Olisi voinut olla kiusallista vastailla kaikille kyselijöille, ettei Suomessa perinteisesti ole ollut tapana huudella lapsen sukupuolta ennen syntymää. Mielenkiintoinen kulttuuriero!

Kuvittelin raskauden olevan paljon rankempaa kuin mitä se onkaan. Olen saanut helpon raskauden. Sana onnellisuus kuvastaa raskausaikaani parhaiten. Toki toisinaan on väsyneitä päiviä ja välillä jalkojani särkee kamalasti, mutta pääasiassa voin mainiosti! Niin mainiosti, että lähdemme ylihuomenna kevyelle yön yli vaellukselle mieheni kanssa! Viikon kreikan matkallakaan masu ei menoa hidastanut, nautin reissusta täysillä! Kotonakin olen saanut tehtyä jo osan projekteistani, jotka päätin tehdä ennen pikkuisen syntymää. Projekteihin kuuluu mm. ikkunoiden pesu, joka on inhokki kotityöni!

Hyvin menee, mutta menköön. Voihan se olla, että viimeisellä kuukaudella on tuskaisen tukalaa tai syntyy koliikkivauva, joten nyt nautin vapaudesta, enkä jaksa stressata tulevaa! Ravintola-alalla kausitöitä paiskineena olen viimeksi peruskoulussa päässyt nauttimaan kunnon kesälomasta.  Ja peruskoulusta on kauan!

Paha henki

Rv 28+5

Paha henki

Kierroksella Turun linnan keskiaikaisissa osissa. Rouvaintuvassa. Tässä tornissa ovat viettäneet aikaansa naiset ja lapset. Torniin pääsi aikoinaan vain yhdestä ovesta. Hyökkäyksen syttyessä ovelle johtavat portaat voitiin pudottaa pois, jolloin torni oli hyvinkin turvallinen paikka. Korkeammalla samassa tornissa säilytettiin arvoesineitä, sekin kertonee turvallisuudesta. Jossain vaiheessa rouvaintuvan ikkunaa päättettiin suurentaa, jotta luonnon valoa pääsisi enemmän sisään helpottamaan käsitöiden tekoa. Keskiajalla ei ollenkaan oltu totuttu suuriin ikkunoihin; pahojen henkien pelättiin löytävän sisälle moisista ikkunoista! Pahojen henkien eksyttämiseksi ikkunan viereen kaiverrettiin labyrintti, jonka uskottiin myös suojelevan neitsyitä yllättäviltä siitepölyn aiheuttamilta raskauksilta!

Keskiajalla ihmiset nukkuivat puoli-istuvassa asennossa, jottei sielu pääsisi karkaamaan suun kautta yön aikana. Naiset saattoivat lisäksi sitoa harson päänsä ympärille, jottei pahat henget pääsisi avoimesta suusta sisälle unen aikana.

Olisipa joku uskomus, jolla voisi estää kohtukuoleman. Kamalinta, mitä voisi tapahtua olisi joutua synnyttämään kuollut vauva. Olen jo niin rakastunut pikku potkuttelijaan masussani, etten voinut itkemättä lukea kohtukuolemia käsittelevää artikkelia. Onneksi vauvamme potkii paljon. Huomaan todennäköisesti jos liikkeet vähenevät huomattavasti. Tieto lisää tuskaa. Olisiko sittenkin helpompi elää ilman internetin valtavaa tietomäärää? Keskiajalla elettiin kuulopuheiden ja uskomusten varassa. Ei kai se auta itsekään kuin uskoa ja toivoa, ettei kohtukuoleman kaltainen tragedia kohtaa meidän perhettämme. Haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Jos jostain syystä pikkuisemme ei selviäisi kohdun ulkopuolelle saakka, olisi asialla oltava jokin tarkoitus. Ainakin ajatus tarkoituksesta helpottaisi surutyötä. Ehkä keskiajan ihmisillekin uskomukset ovat tuoneet lohtua ja turvaa, vaikka ne nykyään kuulostavatkin hassuilta. Täytynee nukkua raskauden loppu kolmannes suu kiinni, ettei pahat henget pääse sukeltamaan sisään tekemään pahojaan pikkukaverillemme!

(Labyrintti rouvaintuvan seinällä Turun linnassa)

 

 

 

 

 

 

Nyt lähden uimaan ja uhmaamaan epäonnea. Tänään on perjantai 13 päivä.

Pyörryttävä rakkaus

Rv 28+1

Pyörryttävä rakkaus

Istumme kirkossa mieheni kanssa, hänen perheensä ja sukunsa ympäröimänä. Pian näkisimme morsiamen, mieheni serkun. Mietin millaisen mekon morsian on valinnut. Sulhanen hymyilee alttarin edessä hyvän tuulisena. Morsian ilmestyy kirkon ovista isänsä kanssa. Herkistyn. Hän on todella kaunis! Onnellisuus valtaa koko kirkon. Nieleskelen kyyneleitä. Mieheni vilkaisee minua. En voi katsoa miestäni, etteivät kyyneleet pääse valloilleen.

Seremonian puolivälissä kaikkia kehotetaan nousemaan ylös. Kuuntelemme ja katselemme seisten sormusten vaihtoa ja symbolista kynttilöiden sytytystä. Olemme Latviassa, Riikan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa kirkossa, jossa on melko lämmin. Aurinko paistaa ulkona kauniisti. Odotan papin kehotusta istua alas. Kehotusta ei kuulu. Seisomme ja seisomme. Kylmähiki alkaa puskea ohimolleni. Silmissäni alkaa sumentua. Onko istahtaminen pienempi paha kuin pyörtyminen kesken hääseremonian? On. Istahdan alas. Pappi puhuu ja puhuu. Vieraat seisovat. Hetken päästä nousen takaisin seisomaan. Ei, en pysty. Silmissä vilisee tummia pilkkuja. Pakko istua. Istun mahdollisimman nätisti hyvässä ryhdissä penkin reunalla, ettei hävettäisi niin paljoa. Olo alkaa hieman helpottua. Mieheni silittää selkääni kuin sanoen: ”istu vain, ihan sama mitä sukulaiset sanovat.” Seremonia menee minulta aivan ohi. Muistan vain sen kestäneen lähes tunnin kuumassa kirkossa. Harmittaa, mutta lämpöisessä paikassa paikallaan seisominen, raskaus ja alhainen verenpaine eivät ole hyvä yhdistelmä. Pari viikkoa sitten bussipysäkillä kävelin ympyrää, etten pyörtyisi auringon paahteessa seisokelun takia! Äitini joutui raskausaikanaan jättämään ostokset kauppaan pitkän kassajonon takia. Häntäkin alkoi helposti heikottaa paikallaan seisominen.

Onneksi häät eivät sisältäneet enempää pitkiä paikallaan seisomisia, vaan nautin täysillä juhlahumusta vauvamasun kanssa. Oli mielenkiintoista päästä mukaan Latvialais-Suomalaisiin häihin, jossa esiintyi molempien kulttuurien perinteitä!

 

Rv 27+4

Rv 27+4

Juon hullusti vettä nykyään. Aamupalamyslien seuraksi otan kaksi isoa lasillista vettä sohvan reunalle, vaikka hörpin lähes lasillisen jo aamupillereiden kanssa. Ilman vesipulloa en lähde minnekään. Vauveli tuntuu tarvitsevan nestettä.  Olen aina juonutkin paljon vettä, mutta nykyään veden tarve on valtava.

Tänään olin sokerirasitustestissä. En saanut syödä enkä juoda mitään ilta kymmenen jälkeen, paitsi aamulla muutaman hörpyn vettä. Olin hieman jännittänyt kuinka pahaa litkua lekurit pistävät minut juomaan, mutta litku maistui onneksi ihan vadelmamehujäältä! Juomisen jälkeen makoilin pari tuntia terveyskeskuksen sängyllä kirjaa lukien ja odotin, että pääsen avaamaan repussani olevan vesipullon!

Eilen vierailin ystävän sukulaisen luona shoppailemassa käytettyjä vauvatavaroita. Sain todella hyväkuntoista tavaraa huomattavasti halvemmalla kuin kaupasta. Olemme onnistuneet ostamaan lähes kaiken käytettynä vauvaa varten. Kauhistuttaa ajatellakin paljonko rahaa olisi mennyt jos kaiken olisi joutunut ostamaan uutena. Mini-ihminen tarvitsee yllättävän paljon kampetta! Nyt alkaa olla jo kaikki tarvittava kasassa ja äitiyspakkauksessa tulee loput parin viikon sisällä.

Loma!

Maanantai 2.7

Rv 27+1

Loma!

Tänään on ensimmäinen virallinen kesälomapäiväni! Viimeisen työpäivän hikoilin perjantaina. Vielä en oikein ymmärrä töiden olevan ohi. Olen koko viikonlopun miettinyt työpaikan WhatsApp -ryhmistä poistumista, mutta vasta äsken kykenin hoitamaan asian. Tuntuu haikealta ja helpottuneelta yhtäaikaa. Aloitan kesäloman jälkeen aikaistetun äitiysloman. Kokin hommat kiireisessä kesäsesongissa olisi todella rankkaa ja stressaavaa ison vauvamahan kanssa. Nyt minulla on kolme kuukautta aikaa nauttia raskaudesta ja lomailusta ennen laskettua aikaa, ihanaa!

Alkuraskauden väsymyksen ja etovien olojen jälkeen keskiraskaus viuhahti ohi ongelmitta. Ultrien ja muiden mukaan vauva on terve pikkuinen POIKA! Kaikki on sujunut niin kuin pitääkin. Välillä pelkään syöväni jotain väärää tai tekeväni jotain pikkuiselle vaarallista. Pieni pelko kuulunee asiaan, vaikka tiedän hänen olevan hyvässä turvassa kohdussa. Onneksi pikkukaverimme on ahkera aktiiviliikkuja. Hänestä tulee varmaan potku-nyrkkeilijä isona. Hän treenaa jo nyt!

Kerran säikähdin tosissaan, että nyt on listeria! Vatsani oli ollut vesiripulilla pari päivää. Kerroin pelostani parhaalle työkaverilleni, joka rupesi pohtimaan syömisiäni. Olin viikon verran juossut subwayssa cookie ostoksilla. Työkaverini googletti cookieiden tuoteselosteet ja kertoi niiden olevan kaikkea muuta kuin laktoosittomia. Laktoosi ei sovi vatsalleni. Etenkään nyt raskauden aikana laktoosi ei sovi. Vatsan toiminta normalisoitui kun lopetin cookieiden mättämisen ja saimme hyvät naurut. Ei ollut listeriaa!

Katsotaan mitä viimeinen raskauskolmannes tuo tullessaan! Nyt kun työkiireet eivät häritse arkea, aion ruveta taas kirjoittamaan!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén