Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi
Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: Vauvakuume Page 1 of 3

Rähisevä iltasyöppö

By

On 19.2.2018

In Raskaus, Yleinen

Rähisevä iltasyöppö

Rv 8+1

Päivät pyörivät töissä ja sohvan pohjalla. Väsymys vaivaa edelleen. Toivon, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olisin taas virkeämpi ja saisin tämän bloginkin elvytettyä parin postauksen viikko vauhtiin!

Hormonit ovat alkaneet vaatia huomiota. Olen yllättänyt itseni omituisista tunnetiloista. Ensinnäkin menetän hermoni nykyään todella helposti ja ihan kunnolla. Eilen suutuin ”Selviytyjät Suomi” -ohjelmalle, jossa lempijoukkueeni hävisi tehtävän loppumetreillä. Onneksi he voittivat koskemattomuuden niin ei mennyt pannaan koko ohjelma. Pauhasin miehelleni, että käsikirjoitettua paskaa kun aina häviävät loppumetreillä. Normaalisti en raivoa telkkariohjelmille. Töissäkin olen ollut heikko hermoinen. Yksi päivä räjähdin uudelle työntekijällemme, kun turhauduin kertomaan samoista asioista kymmenettä kertaa. En ole ikinä aiemmin rähissyt kenellekään yhtä pahasti. Hävettää. Päivän päätteeksi pyysin anteeksi. En tiedä sitten johtuuko hermojen pinnassa oleminen väsymyksestä vai hormoneista, mutta toivottavasti toiselle kolmannekselle astuminen helpottaisi. Rähiseminen syö nimittäin hirveästi energiaa! Toisekseen liikutun helposti. Olen nimennyt erään telkkarimainoksen itkumainokseksi. Kyseisessä pätkässä maailmaan syntyy raajarikko pieni tyttö, josta tulee alppihiihtäjä, paraolympialaisten tähti pujottelija. Liikutun aina mainoksen nähdessäni.

Meillä oli viikko sitten ensimmäinen neuvola. Istuimme puolitoista tuntia höpöttelemässä mukavan terveydenhoitajan kanssa. ”Ei suositeltavien” ruoka-aineiden lista oli kaksi ja puoli A4-paperia pitkä, jossa muutamat asiat yllättivät. Olen joutunut jättämään pois vaurioituneet perunat, vihreät tomaatit ja kunnolla kypsentämättömät punajuuret! Valmisruokiakaan ei saa syödä kuin kiehuvan kuumina! Voi ei. Vakavasti puhuen yllätyin, ettei inkivääriteetä tai rooibosteetä suositella käytettäväksi ja eniten ruokailutottumuksiini on vaikuttanut majoneesikielto. Olen alkuraskauteni aikana käynyt kahdesti ulkona syömässä lounasaikaan ja molemmilla kerroilla olen onnistunut popsimaan ainoastaan muutaman haarukallisen. Päivisin ruoka ei vain meinaa maistua. Minusta on tullut iltasyöppö. Yksi ilta hullaannuin paahdetusta ruisleivästä ja punaisesta paprikasta. Söin kahdeksan siivua paahdettua ruisleipää ja olisin syönyt enemmänkin ellei paprika olisi loppunut! Kerran töissä kokkailin itselleni kasvispastaa, mutten kyennyt syömään sitä. Ei vain maistunut. Heitin pastan pois ja paahdoin ruisleivän tilalle. Makeaa ei juurikaan tee mieli vieläkään. Repussani on pyörinyt ”kinder bueno” -patukka varmaan pari viikkoa. Ennen raskautta olisin hotkaissut patukan heti, eikä se olisi päätynyt reppuun asti ollenkaan!

Sosiaalinen itsemurha

By

On 28.1.2018

In Raskaus, Yleinen

Sunnuntai klo.7:30

Sosiaalinen itsemurha

Naisaivoni alkoivat toistaa Toni Wirtasen vain elämää -rallatusta kesken perjantaisen työillan ja kyseinen ”fiiliksissä” -kappale soi päässäni vielä eilenkin. Kappale kertoo ärtymyksestä gaalailtoja kohtaan. Minun päässäni se kertoo ärtymyksestä hyviä neuvoja kohtaan. Kerroin perjantaina pomolleni alkumetreillä olevasta raskaudestani. Kyllä, jo perjantaina, vaikka raskautta on takana vasta viisi viikkoa.

Onko väärin kirjoittaa avoimesti blogia? Onko väärin kertoa raskaudesta aiemmin, kuin suurin osa odottavista pariskunnista? ”Kuin samat kuminaamat, joilla on samat kliseet joka kerta. Oon niin fiiliksissä. Fileis fileis fileeeeeis. Sosiaalinen itsemurha.” Tiedostan itsekin alkuraskauden riskit. Keskenmenon vaaran. En olisi tarvinut pomoni fiksuja sanoja, kuinka raskaus on vanhempien oma asia, eikä todellakaan kannata huudella asiasta ennen aikojaan. Kerroin pomolleni jo nyt, koska ilmottautuminen virkistysristeilylle päättyi juuri. En tahdo selvinpäin lähteä kyseiselle laivareissulle, enkä halunnut ruveta keksimään valheita&tekosyitä rannalle jääntiin. Työporukkamme on pieni ja tiivis, jossa omista asioista uutisoiminen on luontevaa. Toisaalta, eivät pomon kommentit ärsyttäisi elleivät ne olisi totta. Keskenmenon sattuessa romahtaisin totaalisesti, vaikka kuinka tiedostan raskauden keskeytymisen vaaran. Keskenmenon seikkaperäinen selittäminen puolitutuille olisi jäätävä sosisaalinen ja henkinen itsemurha. Onneksi melkein kaikki voivat keskustelun sijaan lukea ajatukseni täältä blogista.

Toistaiseksi olen saanut pysyä onnellisuuskuplassani. Raskaus on edennyt viikolle 5+1. Eilisen hulina-hälinä-työpäivän aikana jopa unohdin koko jutun. Suurempia oireita ei siis ole. Yksi yö ja kerran töissä tuli muutama paha menkkakipumainen aalto, mutta muuten ei vatsassa tunnu juuri miltään. Eilen söin onnessani sipulirenkaita ja toissapäivänä mieleni teki paistettua sipulia. Eilen illalla en jaksanut syödä mitään, koska meillä ei ollut sipulia. Pikku-sikiö taitaa tykätä sipulista!

Rv 4+5

By

On 25.1.2018

In Raskaus, Yleinen

Torstai klo.10:00

Rv 4+5

Olen edelleen raskaana! En enää ole tehnyt aamuisin raskaustestejä, mutta tiedän menkkojen puutteen ja kevyiden raskausoireiden ansiosta. Ihankuin olisin jatkuvasti krapulassa. Väsyttää kokoajan. Etova olo tulee ja menee. Turvottaa ja vatsa on etenkin iltaisin kuin jalkapallo. Päälimmäisenä on kuitenkin todella onnellinen olo ja luulen, että oireet voisivat olla huomattavasti pahemmatkin.

Miten ihmiset ovat aikoinaan selviytyneet ilman nettiä? Minä olen ahminut ähkyyn asti tietoa raskaudesta internetin ihmeellisestä maailmasta! Vauva on tässä vaiheessa niin minikokoinen, ettei sitä edes vauvaksi pitäisi vielä kutsua. Kohdunulkoista raskautta en pelkää, koska sen pitäisi aiheuttaa kovia kipuja ja vuotoa. Keskenmenoa pelkään, mutta voin vain popsia foolihappoa ja pitää peukkuja pystyssä. Äitiysvapaa asioista minulla ei olisi mitään havaintoa, enkä osannut raskausviikkojakaan laskea ilman nettiä. Äitiysvaatteita olen katsellut nettikaupoista. Minnehän maailma on edennyt siinä kohtaa kun oma lapseni haluaisi tietoa raskaudesta? Todennäköisesti hän ihmettelee miten nykyään on selviydytty.

Soitin eilen neuvolaan (tottakai etsin numeron netistä). Sain ensimmäisen aikani, johon onneksi miehenikin ehtii mukaan. Vielä pitää vajaa kolme viikkoa odotella, ennen kuin pääsemme juttelemaan neuvolan tädin kanssa. Ennen kuin neuvolan täti kertoo virallisesti minun olevan raskaana!

Plussa!

By

On 20.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Lauantai klo.9:00

Plussa!

Tiistaina minulla oli iltavuoro ja keskiviikkona 11 tuntinen ”aamu”vuoro.  Perehdytin uutta kokkia lähes koko päivän. Olin kuoleman väsynyt päästessäni kotiin. Torstaina olin aamuvuorossa ja ajattelin olevani väsynyt vain aikaisen herätyksen vuoksi. Eilen aamulla en jaksanut tehdä juuri mitään. Heräsin, söin aamupalan ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudelleen. Kävin lenkillä, mutten jaksanut juosta. Lenkin jälkeen menin taas nukkumaan ja sitten valmistauduin iltavuoroon. Olin valmis parikymmentä minuuttia ennen töihin lähtöä. Päätin huvikseni tehdä raskaustestin. Olinhan ollut väsynyt ja naamassakin oli ollut normaalia enemmän näppylöitä ovulaatiosta saakka. Pissin vahingossa tikun näytölle, jonka seurauksena testi ei näyttänyt viivan viivaa. Ärsytti. Toista raskaustestiä en halunnut tuhlata, mutta ovulaatiotestejä minulla on säkillinen. Heti perään tein sitten ovulaatiotestin, vaikka ei kyllä enää pissittänyt. Muutaman tipan onnistuin tikulle ponnistamaan. Kaksi viivaa! Kaksi hyvin selvää tumman punaista viivaa! Eihän minulla ovulaatio voinut olla, koska olin sen bongannut pari viikkoa takaperin. Voisiko olla raskaus? Sekavin fiiliksin lähdin työpaikkaa kohti.

Tänä aamuna tein raskaustestin. Keräilin pitkään rohkeutta nousta sängystä ylös. Olin ovulaatiotestin ansiosta päästänyt itseni korkealle haavemaailmoihin. Mitä jos raskaustesti näyttäisikin negatiivista ovulaatiotestistä huolimatta. Ovulaatiotesti näytti positiivista, vaikkei todellakaan ollut kymmentä sekuntia virtsasuihkussa. Pelkäsin romahdusta, koska tänään täytyy selviytyä työpäivästä. Mieheni kannustamana uskalsin mennä tikun kanssa aamupissille. Plussa! Kaksi viivaa! Toinen hieman haaleampi, mutta aivan selkeä viiva! En meinannut uskoa näkemääni. En tiedä uskonko vieläkään. Ajatukseni ovat hyvin sekavat. On vaikea keskittyä kirjoittamiseenkaan. Pelon ja onnen sekaiset tunteet mylläävät päässäni. Onhan tämä varmasti totta? Uskallanko iloita?

Olen raskaana!!

 

Kaikkea kohtuudella

By

On 18.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Torstai klo.19:00

Kaikkea kohtuudella

Työkaverini aloittivat vuoden vaihteen kunniaksi ”älä syö paskaa” -ruokavalion. He sopivat, ettei työajalla saa syödä epäterveellisiä asioita kuten jälkiruokia ja vaaleita leipiä. Panoksena joutuu tarjoamaan muille illallisen, jos erehtyy laittamaan suuhunsa vääriä asioita. Aluksi kieltäydyin, mutta lopulta he saivat kampanjoitua minutkin mukaan. Ehdin seurata syömisiäni kaksi päivää, kunnes irtisanouduin kyseisestä ruokavaliosta. En saanut lisätä annokseeni valkosipulimajoneesia! Ärsytti. Olen aina elänyt periaatteella: kaikkea kohtuudella. Mielestäni ei ole paha ottaa ruokalautasen viereen leipäsiivua tai iskeä lusikallista majoneesia ruuan kylkeen silloin kun siltä tuntuu. Kun syö järkevän kokoisia annoksia ja monipuolisesti, ei mielestäni ole syytä kieltää itseltään asioita epäterveellisyyden vuoksi. Ruuasta saa ja pitääkin nauttia, mutta kohtuudella!

Toinen mielestäni tärkeä asia syömisessä olisi säännöllisyys. Valitettavasti vuorotyöni vuoksi syön ihan milloin sattuu. Töissä tulee myös hotkittua pureskelematta ja seisaallaan ihan kuin joku lokki. Valitettavan harvoin ravintola-alan tohinassa on aikaa istahtaa alas ja nauttia ruoasta. Kenties lasten kanssa ruokailurytmi säännöllistyisi. Muksuja odotellessa keskityn vuorotyön hyviin puoliin ruokailurytmittömästi.

Haluaisin opettaa tuleville lapsilleni rentoa suhtautumista syömiseen. On ihan okei käydä silloin tällöin McDonaldsilla, pysähtyä kesällä jäätelökioskille tai napata ostoskärryyn välillä valkosuklaalevy. Olen koko elämäni keinunut painoindieksien normaalipaino-rajojen yläreunoilla.  Monen muun naisen tavoin näen toki kehitettävää kropassani, mutta niin kauan kuin ruoasta nauttiminen ei aiheuta terveysongelmia, aion ”syödä paskaa”!

 

 

Kiitos!

By

On 15.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Maanantai klo.11:30

Kiitos!

Ihana viikonloppu takana! Juhlimme ystäväni kolmekymppisiä Helsingissä. Tapasin uusia ihmisiä ja näin vanhoja tuttuja. Synttärisankari piti koskettavan puheen omasta elämästään ja kiitti läheisimpiään tuesta. Hän kertoi ystävien tärkeydestä. Aloin pohtia omaa elämääni ja mistä itse puhuisin omilla kolmekymppisilläni. Kiitettävän saavia läheisiä löytyy onneksi minultakin. Paras ystäväni on pitänyt paikkansa tärkeimpänä pitkistä välimatkoista ja kuluneista vuosista huolimatta. Kyseinen ystävä tuli ekstempore moikkamaan minua kolmekymppisten jatkopaikkabaariin. Oli huippua nähdä ja hetken aikaa tanssia suomipopin tahtiin! Mieheni ansaitsee kiitoksia tietysti myös. Hän nauttii olostaan uusien ihmisten ympäröimänä. Häneltä löytyy aina osuvaa sanottavaa tai puujalkaa heitettäväksi. Minä olen epävarmempi uusissa porukoissa. Mieheni tietää sen ja osaa olla tukenani. Etenkin mieheni vanhempien  seurassa etsin itsevarmuuttani pitkään. He ovat aivan ihania ihmisiä, mutta niin tärkeitä miehelleni, että jännitti. Työyhteisöissäkin haen aina paikkaani ennenkuin uskallan paljastaa todellisen minäni. Toivottavasti tuleva lapsemme perisi isin luonteen tässä asiassa. Kiitoksia pulppuaa äidillenikin, jonka luokse saimme hiippailla aamuyöllä hauskojen juhlien jälkeen!

Tein lauantaiaamuna kalliin raskaustestin, joka kertoo 65% todennäköisyydellä raskaudesta jo viikkoa ennen kuukautisia. Negatiivistä näytti. Ärsytti, joten ajatus tipattomasta lensi roskiin testin mukana. Tällä kertaa join kuitenkin maltillisesti. Oli ihanaa, ettei tarvinut herätä älyttömän pahaan oloon seuraavana aamuna! Lähes pilkkuun asti tanssimisen ansiosta väsymys vain vaivasi.

Aika moni ystäväpiiristäni tietää jo tästä blogista. Alunperin ajattelin kirjoittaa salaa. En osaa oikein jutella vauvahaaveistani, joten on ollut helpompi antaa blogin osoite. Mielelläni olen kyllä antanutkin. Osoitteen jakamisessa on vain yksi ongelma: mitä teen hyvien uutisten ilmestyessä tikkuun? Todennäköisesti puran ajatuksiani tänne ja sitten kaikki vain tietävät. Toisaalta tänne tulen kirjoittamaan myös mahdollisesta keskenmenosta tai muista huonoista uutisista, joiden vuoksi ihmiset yleensä panttaavat raskausuutisia. Vain työpaikallani olen varjellut salaisuutta. Ainoastaan paras työkaverini tietää vauvaprojektistamme. Töissä kertonen vasta kun on varmaa kerrottavaa.

Ystäväni ovat ihania ja ison kiitoksen arvoisia. He eivät voisi toteuttaa ystävän virkaa jos panttaisin heiltä tietoja. Kiitos, että luette ajatuksiani!

Haavekuvia

By

On 11.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Torstai klo.10:25

Haavekuvia

Olen koko aamun kahlannut läpi lapsettomuuteen liittyviä blogeja. Kiitos ihmisille, jotka ovat kirjoittaneet kokemuksistaan! Meillä on menossa vasta viides kierto, mutta lääkehoitoihin joutumisen mörkö elää pääni sisällä. Blogeista sain irti sen verran, että rahaa täytyy ruveta säästämään ja tunteiden vuoristorata hurjistuu.

Yksi ilta kävellässäni töistä pois Turun jokirantaa poikkesin teatterin sillalle. Silta on reunustettu kuusilla, tunnelmoitu maagisella musiikilla ja valaistu näyttävästi. Sillalla ei ollut ketään muita. Pysähdyin kaiuttimien viereen ja katselin kuusten oksien lomasta joelle. Sää oli sumuinen. Suljin silmäni. Näin itseni työntämässä lastenrattaita ja mieheni pitämässä kädestä kiinni vilkasta pikkupoikaa. Kuljimme sillalla nauraen. Olimme onnellisia.

Ohi hölkkäävä lenkkeilijä havahdutti minut unelmistani. Olen onnellinen nykyäänkin, mutta toivon todella, että haavekuvani olisi muutamien vuosien kuluttua todellisuutta. Luomuna, lääkehoidoilla tai adoptiolla. Pääasia, että olemme yhdessä mieheni kanssa. Haavekuva, jossa sillalla kävelisimmekin vain minä ja mieheni, voisi toki myös olla onnellinen. Mieheni taluttaisi pikkupojan sijaan koiraa ja minä paapattaisin oman yritykseni työjuttuja.

Nyt havahdutan itse itseni ja lähden hölkkälenkille!

Tulehduskipulääke

By

On 9.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Tiistai klo. 9:15

Tulehduskipulääke

”Tulehduskipulääkkeet ovat haitallisia hedelmällisyyden kannalta ja mahdollisesti lisäävät keskenmenon vaaraa.” -terveyskirjasto.fi. Muistan lukeneeni aiheesta aiemminkin, mutta eilisen työterveydessä vierailun jälkeen asia muuttui ajankohtaiseksi. Lääkäri määräsi ranteeni jännetupentulehdukseen tulehduskipulääkettä. Tajusin vasta ulos käveltyäni, etten kertonut tohtorille raskauden yrityksestämme. Onneksi apteekissa oli osaava farmaseutti. Hän vakuutti lääkkeen katoavan elimistöstä nopeasti, joten se ei vaikuttaisi enää seuraavassa kierrossa. Eikä jokaikinen pilleri aiheuta automaattisesti hedelmättömyyttä ja keskenmenoja. Jatkuvalla käytöllä olisi todennäköisemmin vaikutusta vauvajuttuihin. Ostin lääkkeet, mutten ole syönyt niitä. En aio syödäkään ellei ranteeni tilanne käy aivan sietämättömäksi. Mielummin kipu kädessä kuin keskenmeno!

En tiennyt aiemmin, ettei Voltaren Forte -kipugeeliäkään kannattaisi käyttää, koska sen vaikuttava aine diklofenaakki on tulehduskipulääke. Buranaa olen vältellyt, mutta kyseistä geeliä olen sivellyt kipeälle ranteelleni. Toivotaan, ettei käyttämäni pieni määrä aiheuta keskenmenoa jos tässä kierrossa olisikin tärpännyt.

Lääkäri suositteli myös rannetuen ostamista. Kävin ensin katselemassa tukivälineiden erikoisliikkeessä, mutta korkeiden hintojen vuoksi päätin etsiä muualtakin. Apteekista löytyi parinkympin rannetukia. M-kokoiset tuet olivat olleet sopivia erikoisliikkeessä, joten apteekista valitsin mediumin sovittamatta. Kotona tajusin ostaneeni vasemman käden tuen. Jännetupentulehdukseni on oikeassa ranteessa. Mieheni kanssa saimme hyvät naurut huomiokykyni kustannuksella: kokolapussa luki yhtä isolla mediumin kanssa ”vasen/vänster”.

Ovulaatiotesteillä pilvilinnoihin

By

On 6.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Lauantai klo.14:15

Ovulaatiotesteillä pilvilinnoihin

Kävin tänään pitkästä aikaa hölkkälenkillä. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin juosta, vaikka en ole aikoihin ulkoiluttanut lenkkareitani. Kevyt lumisade plus hyvää musiikkia nappuloista korviin ovat yhtäkuin täydellinen lenkki. Kotiin päästyä fiilis oli loistava. Sovimme työkaverini kanssa, että kerran viikossa tulee käydä lenkillä ja toiselle täytyy napata todistusaineistoa kännykän kameralla. Hölkän pituudella ja vauhdilla ei ole niin väliä. Pääasia, että pukee lenkkeilyvaatteet päälle ja lähtee ulos. Vähänkin on enemmän kuin ei ollenkaan! Työkaverin lisäksi motivaattorina toimii vauvahaaveet, koska monilla sivustoilla väitetään liikunnan lisäävän mahdollisuuksia tulla raskaaksi.

Loma siis teki todellakin tehtävänsä! Nyt jaksaa taas innostua urheilusta ja töistäkin. Kääntelin parilalla pihvejä niin vauhdilla, että taisin saada jännetupentulehduksen. Naputtelen tätä tekstiä vain vasemmalla kädellä, koska oikean käteni ranne on ärsyttävä. En ole vielä lääkäriin mennyt, mutta kahden päivän kivun perusteella veikkaisin jännetuppea.

Eilen näkyi ovulaatiotestissä melko tumma viiva ja tänään molemmat viivat olivat jo yhtä tummia. Eilisiltainen isku vällyjen välissä oli siis oikein ajoitettu! Toivottavasti muutaman viikon päästä näkyisi kaksi viivaa raskaustestissäkin! Olen selvästi unohtanut viime kuukautisten aiheuttaman pettymyksen. Ei pitäisi ajatella raskaustestejä, eikä päästää itseään kipuamaan kohti pilvilinnoja. Pudotuksen jälkeen sattuu taas. Sattuu ranteen sijaan koko kroppaan. Ovulaatiotestien viivat kutkuttelevat silti, saatoimme onnistua!

Nautiskelua Tonavan rannalla.

By

On 4.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

 

Torstai klo.9:45

Nautiskelua Tonavan rannalla.

 

Muutaman päivän matka Budapestissä oli rentouttava: hyvää ruokaa, upeita maisemia ja laatuaikaa parisuhteelle.

Käsikädessä katselimme maisemia Budapestin Gellertin vuorella. Vuoden viimeisen päivän kunniaksi paukkui raketteja siellä täällä, vaikka oli vasta alkuilta. Mieheni kertoi minun tartuttaneen häneen vauvakuumetta. Hän on toisinaan yllättänyt itsensä lämpöisillä fiiliksillä nähdessään pikkuvauvoja. Kyseiseltä kukkulalta alas kävellessämme puhuimme tulevaisuuden reissuista. Lapsien kanssa rentouttavat kaupunkilomat muuttuvat todennäköisesti vauhdikkaiksi rantalomiksi. Voihan lapsen antaa isovanhempien hoivaan kahdenkeskistä kaupunkilomaa varten, mutta missä vaiheessa todella osaisin jättää pikkuisen lähteäkseni itse ulkomaille? Vitsailimme mieheni kanssa kuinka soittelisin koko ajan kotiin.

Alkuruuaksi marinoituun kesäkurpitsaan käärittyä pehmoista juustoa. Yksinkertaisuudessaan taivaallisen hyvää! Pääruuaksi perunakakkua ja kukkakaaligratiinia. Kylkeen hyvää unkarilaista punaviiniä. Jälkiruuaksi hedelmäherkkua. Nautimme mieheni kanssa ruokaelämyksistä Budapestin keskustan ravintoloissa ja yhtenä iltana seilasimme Tonavaa pitkin illallisristeilyllä. Höpöttelimme niitä näitä ja keskustelimme syvällisiä.

Matkaan päättyi reilu parin viikon joululomani. Tänään alkaa iltavuorosta arkinen aherrus. Olen saanut levätä, nauttia ja ajatella asioita, joten luulisi stressitasojenkin laskeneen ja sitä myötä mahdollisuudet raskaaksi tulemiseen parantuneet. Matkan aikana postiluukusta oli kolahtanut paketillinen ovulaatio- ja raskaustestejä. Nyt ei muuta kuin testailemaan!

Page 1 of 3

Next

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi