Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi
Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Kuukausi: elokuu 2018

Synnytysnäytelmä

By

On 31.8.2018

In Raskaus, Yleinen

Rv 35+5

Synnytysnäytelmä

 

Pääsimme eilen mieheni kanssa tutustumaan näyttämöön, jossa pieni potkuttelijamme näkee ensi kertaa päivän valon. Kävimme tutustumiskäynnillä Tyksin äitiyspoliklinikalla.

Nyt pystyn muodostamaan mieleeni synnytyksen käsikirjoituksen. En tiedä tuleeko näytelmä olemaan räjähtävää toimintaa, kauhistuttavaa trilleriä vai kenties rauhallinen kuin luontodokumentti. En myöskään tiedä näytöksen päivää tai kellon aikaa, mutta juonen pääpiirteet pystyn silti kirjoittamaan.

Tarina alkaa todennäköisesti supistuksilla, lapsiveden menolla tai verenvuodolla. Ensimmäisessä vaihtoehdossa näytelmä voi jatkua rauhallisesti kotona niin kauan kuin olo tuntuu turvalliselta. Muissa tapauksissa päähenkilöiden on hyvä olla yhteydessä synnytyssairaalaan.

Ensimmäisen kohtauksen jälkeen näytös jatkuu sairaalassa. Nyt tiedän mistä ovesta päähenkilöt saapuvat näyttämölle ja miten heidän kuuluu toimia vuorokauden ajasta riippuen. Toinen kohtaus esitetään pienessä kopissa, jossa kätilö kartoittaa tilanteen. Kopista tarina jatkuu joko takaisin kotiin, suoraan synnytyssaliin tai osastolle odottelemaan.

Näytelmän huippu, synnytys, on kolmiosainen. Avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Itseasiassa koko näytelmän alku on jo ollut avautumisvaihetta, joka jaetaan latenssivaiheeseen ja aktiiviseen vaiheeseen. Seuraavaan kohtaukseen siirrytään vasta kohdunsuun ollessa täysin auki (10cm). Kohtaus on takuu varmaa toimintaa, joka kestää 20 minuutista pariin tuntiin.

Ponnistusvaiheen jälkeen näytelmän tunnelma muuttuu hetkessä kunnon actionista romanttiseksi vauvan tuoksutteluksi. Jälkeisvaihe ei enää pitäisi sattua. Loppukohtauksessa vauva opettelee ensimmäistä kertaa syömään synnytyssalissa, josta perhe sitten siirretään synnytysvuodeosastolle yleensä kolmeksi päiväksi.

Minulle tuli entistä luottavaisempi olo synnytystä kohtaan tutustumiskäynnillä. Molemmat paikalla olleet kätilöt olivat todella mukavia! He kertoivat synnytykseen liittyvistä asioista ymmärrettävästi, laajasti ja konkreettisesti. Sain paljon enemmän tietoa puolentoistatunnin tutustumiskäynnillä kuin kaikilla neuvolakerroilla ja aiheesta lukemiseen käyttämieni tuntien aikana yhteensä! Todella positiivinen kokemus!

”Raha on sen rehua.”

By

On 29.8.2018

In Raskaus, Yleinen

Rv 35+3

”Raha on sen rehua.”

Olin ensimmäistä kertaa kesätöissä heti peruskoulun jälkeen. Siitä saakka olen tienannut itse omat rahani. Nykyisessä parisuhteessa ja yhteisessä taloudessa olemme huolehtineet kumpikin oman osuutemme. Minun korvaani yhteinen pankkitili kuulostaa vanhanaikaiselta. Ensi kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa en tiedä koska palaan takaisin työelämän palkkalaitumille. Olen kelan tukien ja mieheni varassa. Uusi tilanne pelottaa. Itsenäisenä naisena on hankala antaa ohjakset toiselle. On hankala ajatella talousasioissa ME, eikä minä ja hän. Mieheni suhtautuu taloudelliseen tilanteeseemme leppoisasti: hänellä on hyvä palkka ja molemmilla on hieman säästöjä. Minun työni on nyt saattaa lapsemme tähän maailmaan ja antaa puolisoni tienata leipää minullekin.

Meillä on häähaaveita. Häät maksavat hulluna. Minulla on opiskeluhaaveita. Opiskelusta ei makseta palkkaa. Toivomme tulevaisuudelta toista lasta kaveriksi nykyiselle potkuttelijalle. Uusi raskaus tarkoittaa taas työelämästä poissaoloa. Omaa kotia varten pitäisi säästää. Hääjuhla syö kuin hevonen. Raha on sen rehua. Se voisi syödä kaikki säästömme. Onko yksi päivä sen arvoinen? Pitäisikö meidän suosiolla ratsastaa elämää eteenpäin siihen saakka, kun minäkin olen taas täysillä mukana työelämässä? Tuleeko koskaan sellaista elämäntilannetta, että on vähintään 8000€ ylimääräistä satulalaukussa? En usko, että tulee.

Olisihan se ihanaa viettää rakkauden täyteinen hääjuhla, vaikka sitten pienellä budjetilla toteutettuna. Sellaisella budjetilla, jonka vuoksi ei tarvitsisi säästää jokaikistä irtoavaa euroa, vaan voisi välillä käydä kahviloissa ja shoppailemassa tai festareilla tuulettumassa ilman huonoa omatuntoa. Menemme huomenna katsomaan yhtä hääpaikkaa. Jos paikka on täydellinen, täytyy tosissaan laskea riittävätkö rehumme tälle säästötilien syöpölle, meidän häille.

 

Raskaus verottaa

By

On 24.8.2018

In Raskaus, Yleinen

Rv 34+5

Unelmien tavoittelu on kuin palapelin pelaamista. Välillä peli etenee monta palaa kerralla ja välillä junnaa paikallaan. Selkäkyyryssä ahertaminen kuitenkin kannattaa, koska lopputulos on palkitseva.

Viime päivinä aika on alkanut käydä pitkäksi. Olen koonnut palapeliä, lukenut kirjoja, katsonut Australia Master chef -maratoneja ja lojunut sängyssä. Toisaalta ei huvittaisi maata kotona, mutta minnekään ei jaksaisi lähteäkään. Onneksi tänään hyvä ystäväni pyysi minut lounaalle. Kummasti piristyy kun vaan pakottaa itsensä pois neljän seinän sisältä. Minua ei silti harmita, että jäin töistä pois jo pari kuukautta sitten. Jaksoin touhuta ja nauttia täysillä lomasta kun masu ei vielä ollut näin suuri. Hyvin voin vieläkin, vaikka raskaus onkin alkanut verottaa voimia. Selkää särkee ja olo on hieman tukala. Rehellisesti sanottuna toivoisin, että lapsi syntyisi jo. Kaikki on jo valmiina häntä varten. Minä olen valmis.

 

Ajatuksia synnytyksestä.

By

On 16.8.2018

In Raskaus, Yleinen

Rv 33+4

Ajatuksia synnytyksestä.

Epiduraali- ja spinaalipuudutus ovat molemmat selkäpuudutuksia. Kummankin haittavaikutuksena voi olla heikentyneet supistukset, jotka pidentävät synnytystä. Heikentyneitä supistuksia voidaan joutua korjaamaan supistuksia tehostavalla tipalla ja kätilö saattaa tarvita pihtejä tai imukuppia auttaakseen lapsen maailmaan. Pienempiä haittavaikutuksia voivat olla virtsaamisen tunteen häviäminen, selkäsärky ja verenpaineenlasku. Ilokaasukin voi aiheuttaa liikaa otettuna paniikkia sekä pahaaoloa ja vauva saattaa kärsiä hengitysvaikeuksista jos äiti hengittää liikaa ilokaasua synnytyksen loppuvaiheessa.

Synnytys sattuu aivan varmasti. Sattuu paljon. Haluaisin silti kestää kivun kipuna ja olla kehoni tapahtumien tasalla koko ajan. Minua pelottaa lääkkeiden aiheuttama tokkura enemmän kuin synnytyskivut. Mielummin oksentelisin kivun takia kuin lääkkeen aiheuttaman pahanolon vuoksi. Naisen keho on synnytystä varten ja kautta aikojen on lapsia syntynyt maailmaan ilman ihmeellisiä lääkkeitäkin. Haluaisin yrittää selviytyä synnytyksestä mahdollisimman vähällä kivunlievityksellä, mielellään kokonaan ilman. En kuitenkaan kiellä itseltäni kivunlievitystä jos tunnen sitä tarvitsevani. Suhtaudun synnytykseen rennolla katsotaan tilanteen mukaan -asenteella. Toivoisin alatiesynnytystä, mutta ei sektiokaan huono vaihtoehto ole. Pääasia, että lapsi pääsee turvallisesti tähän maailmaan! En oikeastaan voi kuin yrittää pitää itseni rauhallisena ja toivoa hyvää kätilöä. Toivoisin kätilön ottavan huomioon, että meille synnytys on aivan uusi kokemus. Toivottavasti positiivinen kokemus!

Neuvolassamme on ollut kaksi viime kertaa kesäsijainen. En tykkää hänestä ollenkaan! Molemmilla neuvolakerroilla olen pidätellyt itkuani. Ensinnäkin kyseinen neuvolatäti on vastannut aivan liian monta kertaa kysymyksiimme ”en tiedä”, joten en luota häneen yhtään. Toisekseen hän olettaa minun tietävän paljon enemmän asioita kuin tiedän, saaden minut tuntemaan itseni tyhmäksi. Odotan esikoistani, kaikki on uutta! Neuvolan pitäisi käsittääkseni olla se paikka josta saa vastauksia, jossa voi purkaa mietteitään ja josta saa tsemppiä. Onneksi kesä alkaa olla ohi, joten seuraavalla neuvolakerralla meitä on vastassa uusi ihminen. Meidän alkuperäinen ihana neuvolatäti kun lopetti kokonaan. Ennen laskettua aikaa olisi vielä synnytystapa-arviointi, tutustuminen synnytyssairaalaan ja yksi kerta neuvolassa. Sitten se onkin menoa, tai mistä sitä tietää milloin, joten korjaan: kohta se onkin menoa! En malttaisi odottaa, että näen pikkuisen potkuttelijamme!

Väsymystä ja hormoneja

By

On 13.8.2018

In Raskaus, Yleinen

Rv 33+1

Väsymystä ja hormoneja

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen pessyt pyykkiä ja ommellut olohuoneeseen uudet verhot. Verhojen silittäminen ja ripustaminen jäi huomiseen. Huomiseen tai seuraavaan hyvään päivään, koska sellainen sitten tuleekaan. Huonoina päivinä olen kuoleman väsynyt. Eilen kävimme mieheni isovanhemmilla. En jaksanut juuri jutella ja nukahdin samantien autoon kun lähdimme kotiin päin. Kotona lupasin tiskata jos mieheni kokkaa. Istuin keittiötuolilla ja tuijotin likaisia astioita koettaen löytää energiaa tiskaamiseen. Lopulta tuijotin tuolilta kun mieheni tiskasi astiat. Ei löytynyt energiaa ei.

Yleiskuntoni on muuttunut yhtäkkiä väsyneeksi. Vielä viikko sitten jaksoin vaikka mitä! Minulla on alkanut olla selkäkipuja, joiden vuoksi on vaikea nukkua. Heräilen pitkin yötä ja koetan kolmen tyynyn avulla asetella itseäni mukavasti. Mahani on jo iso!

Lauantai aamunakin heräsin väsyneenä. Olin kuin unissakävelijä, vaikka aamulle oli paljon tekemistä. Väsymys kuitenkin unohtui kun kaikki tarjottavat oli tehty ja näin ystäväni terassin koristeltuna Baby Showereideni kunniaksi. Oli vaalean sinisiä ilmapalloja ja viirejä! Oli ihanaa tavata rakkaita ystäviä ja nauttia heidän seurastaan. Oloni oli todella rakastettu ja nautin rennosta juhlasta hurjan paljon. Hormonit saattoivat suurentaa onnellisuuden puuskaani juhlien jälkeen, mutta olin super onnellinen!

Ihan älyttömiä hormonikohtauksia en ole saanut, mutta eilen jouduin hieman nieleskelemään kyyneleitäni. Silmiini osui Fall out Monopoly -lautapeli, jota ei ole kertaakaan pelattu. Mieheni osti pelin pari vuotta sitten. Ilmoitin jo ostotilanteessa, ettei monopolit kuulu lempipeleihini, joten en ole koskaan halunnut pelata kyseistä peliä. Yhtäkkiä minulle tuli hirvittävän itsekäs olo ja huono omatunto asian vuoksi. Pyytelin anteeksi ja ehdotin pelin pelaamista jokin ilta. Mieheni vain silitteli minua hämmentyneenä. Ei hän ole edes pyydellyt minua pelaamaan kyseistä peliä.

Sain kivoja lahjoja ja huolella valittuja kortteja Baby Showereissa.

 

Kihlat!

By

On 3.8.2018

In Raskaus, Yleinen

Rv 31+5

Kihlat!

Kävelemme mieheni kanssa pitkin pitkospuita Kurjenrahkan kansallispuiston vaellusreitillä. Kävelen hitaampana edellä ison masuni kanssa. Pysähdyn hetkeksi ihastelemaan suon kauneutta, useita vihreän sävyjä. Suomen luonto on upea ja kyllä luonnon helmassa mieli lepää! Mieheni kantaa lähes kaikki kamppeemme. Minulla on repussani vain juomarakko ja kevyitä varusteita. Olen kiitollinen miehelleni. Hän ottaa hyvin huomioon raskauteni. Hänestä tulee täydellinen isä.

Minulla oli jaloissani useamman vuoden vanhat vaelluskengät, joita olen käyttänyt paljon. Kyseiset kengät ovat palvelleet niin karhunkierroksella kuin Sveitsin vuoristossakin. Nyt, kahden päivän kevyellä pitkospuukävelyllä, kengät hiersivät molempiin kantapäihini ikävät rakot! Ilmeisesti jalkani ovat raskauden vuoksi jatkuvasti sen verran turvoksissa, että vanhat vaelluskengät eivät olleetkaan hyvät. Onneksi meillä oli mukana laastereita, joista sain ensiavun kantapäihini!

Vaellukselta kotiin päästyämme heitimme reput lattialle hieman väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Silloin mieheni yllätti. Hän avasi pienen rasian, jonka sisällä oli todella kaunis sormus. ”Vaellatko kanssani tulevaisuudessakin?” Seisoimme keittiön kynnyksellä hikiset retkeilyvaatteet päällämme. Sillä hetkellä tukka sekaisin mieheni oli komeampi kuin juhlatamineissa. Vastasin kyllä! Halasimme pitkään. Juhla-ateriaksi söimme Hesburgeria kotisohvalla. Katselin sormustani enemmän kuin telkkaria. Arkisen romanttinen kosinta, jonka muistan loppu elämäni!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi