Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: Keskiraskaus

Loma!

Maanantai 2.7

Rv 27+1

Loma!

Tänään on ensimmäinen virallinen kesälomapäiväni! Viimeisen työpäivän hikoilin perjantaina. Vielä en oikein ymmärrä töiden olevan ohi. Olen koko viikonlopun miettinyt työpaikan WhatsApp -ryhmistä poistumista, mutta vasta äsken kykenin hoitamaan asian. Tuntuu haikealta ja helpottuneelta yhtäaikaa. Aloitan kesäloman jälkeen aikaistetun äitiysloman. Kokin hommat kiireisessä kesäsesongissa olisi todella rankkaa ja stressaavaa ison vauvamahan kanssa. Nyt minulla on kolme kuukautta aikaa nauttia raskaudesta ja lomailusta ennen laskettua aikaa, ihanaa!

Alkuraskauden väsymyksen ja etovien olojen jälkeen keskiraskaus viuhahti ohi ongelmitta. Ultrien ja muiden mukaan vauva on terve pikkuinen POIKA! Kaikki on sujunut niin kuin pitääkin. Välillä pelkään syöväni jotain väärää tai tekeväni jotain pikkuiselle vaarallista. Pieni pelko kuulunee asiaan, vaikka tiedän hänen olevan hyvässä turvassa kohdussa. Onneksi pikkukaverimme on ahkera aktiiviliikkuja. Hänestä tulee varmaan potku-nyrkkeilijä isona. Hän treenaa jo nyt!

Kerran säikähdin tosissaan, että nyt on listeria! Vatsani oli ollut vesiripulilla pari päivää. Kerroin pelostani parhaalle työkaverilleni, joka rupesi pohtimaan syömisiäni. Olin viikon verran juossut subwayssa cookie ostoksilla. Työkaverini googletti cookieiden tuoteselosteet ja kertoi niiden olevan kaikkea muuta kuin laktoosittomia. Laktoosi ei sovi vatsalleni. Etenkään nyt raskauden aikana laktoosi ei sovi. Vatsan toiminta normalisoitui kun lopetin cookieiden mättämisen ja saimme hyvät naurut. Ei ollut listeriaa!

Katsotaan mitä viimeinen raskauskolmannes tuo tullessaan! Nyt kun työkiireet eivät häritse arkea, aion ruveta taas kirjoittamaan!

Onnellisen tylsä arki.

Rv 18+4

Onnellisesti tylsä arki.

Istumme cafe Picnikissä. En taas ollut ehtinyt syödä työpäivän aikana juuri mitään. Mieheni toi minut uuniperunalle, vaikka ei itse ollut nälkäinen. Tarjosin hänelle kakkupalan ja kahvin kiitoksena. Hän katselee lasiseinän läpi ja hymähtelee. Käännän katseeni hänen katseensa suuntaan ja näen pienen pojan yrittämässä käsillä seisontaa keskellä kauppakeskuksen käytävää. Miehenikin taitaa todella odottaa vauvaamme. Ihanaa.

En ole enää pysynyt niin kartalla raskausviikoista kuin alkuraskaudessa. Minun täytyy aina tarkistaa kännykän vauva -sovelluksesta missä mennään. Masuni tuntuu ottavan kasvupyrähdyksiä. Saattaa mennä päiviä, etten juuri ajattele mahani kokoa ja sitten yhtäkkiä se taas tuntuu suuremmalta. Silittelen ihmeellistä masuani usein. Toivoisin kovasti, että voisin jo tuntea pikkuisen potkut kunnolla ja että miehenikin voisi ne tuntea. Olen muutaman kerran tuntenut hentoja liikkeitä masukummun alla, mutta en ole varma ovatko ne todella olleet pikkusen potkuja vai suoliston oikkuja.

Matkalla Picnikistä kotiin mieheni kertoi havainnostaan, ettei meidän elämäntilanteesta ole yhtäkään rokkibiisiä. Se on kyllä totta! Kukaan ei laula onnellisen tylsästä arjesta, jossa hengaillaan kotiverkkareissa ja pysytään juuri ja juuri kahdeksaan asti illalla hereillä. Viikonloppuisinkin parasta on katsella kotona sarjoja ja syödä pizzaa! Kaikki on vaan todella hyvin!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén