Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi
Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: alkuraskaus

Ensimmäinen vauvatavara

By

On 2.3.2018

In Raskaus, Yleinen

Ensimmäinen vauvatavara

Rv 9+5

”Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.” kertoo vau.fi odotus -applikaatio kymmenennestä raskausviikosta. Minulla ei hurjia pahoinvointeja ole missään vaiheessa ollutkaan, mutta etova olo on jatkunut samanlaisena kuin ennenkin. Etovan olon lisäksi muutamana iltana vatsaani on kiristänyt niin paljon, että nukahtaminen on ollut haastavaa. Vatsan kiristäminen on aiheuttanut todella tukalaa oloa.

Appi kertoo myös, ettei enää ole kuin 212 päivää laskettuun aikaan! Seikkailu on vasta alkumetreillä, mutta olen silti monta kertaa ihastellut kaupoissa pikkuisia vauvanvaatteita. Yhtä monta kertaa olen ajatellut hankkivani ensimmäisen konkreettisen asian tulevalle vauvallemme. Eilen kävin Prismassa. En osaa ostaa pikkuiselle vaatetta. Hirmuisen söpöjä vaatekappalaite roikkui mini henkareissa, mutten tiedä mitä vauva oikeasti tarvitsee tai minkä kokoisia kannattaisi hankkia. Tiedostan vauvan kasvavan nopeasti, joten paljoa ei kannata hamstrata. Aikani vaateosastolla pyörittyäni lähdin jälleen tyhjinkäsin eteenpäin. Jos ostaisinkin tutin! Vauva tarvitsee tutin! Itsevarmana kävelin tuttiosastolle, jossa oli erikokoisia ja -näköisiä tutteja. Oli yötutteja ja vaikka mitä tutteja. En osannut ostaa tuttiakaan! Millainen äiti minusta tuleekaan kun en osaa edes tuttia ostaa? Itkua pidätellen poistuin tuttiosastolta.

Keräilin taistelutahtoni ja menin leluosastolle. Löysin ihanan pehmoisen yöriepulelun! En tiedä tarvitseeko vauva oikeasti kyseistä lelua, mutta nyt minulla on jotain mitä katsella ja ihmetellä vauvaa miettiessäni! Nyt meillä on ensimmäinen tavara vauvaa varten. Me oikeasti saamme vauvan! Kävellessäni kaupasta kotiin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tajusin unohtaneeni ostaa puolet ruokatarvikkeista! Laitoin miehelleni viestin unohtuneista asioista ja jatkoin onnellisena hymyillen kotiin.

Talviloma ja alkuraskaus

By

On 28.2.2018

In Raskaus, Yleinen

Rv 9+3

Rakastan lumilautailua. Ainakin rakastin ennen. Tämän talven ensimmäisten laskujen aikana en ollut ollenkaan varma lajin hauskuudesta. Minua pelotti! Talven ensimmäinen lasku on aina hieman varovainen, mutta yleensä jo toisessa laskussa kiidän mäkeä alas onnellisena reikäpäänä. Veikkaan raskaushormonien herätelleen itsesuojeluvaistoani. Rinneravintolassa levähtämisen jälkeen aloin pikku hiljaa luottaa lautailutaitoihini. Lopulta nautin vauhdin hurmasta niin kuin ennenkin!

Vietimme mieheni kanssa pidennetyn viikonlopun Tahkon upeissa maisemissa. Vuokrasimme pikkuisen rantamökin, jossa oli ikivanha puusauna ja tunnelmallinen takka. Päivät rymysimme lumihangesssa ja illat nautimme toistemme seurasta pikku mökissämme. Ihana loma! Lumikenkä vaelluksella lujitimme parisuhdettamme sytyttämällä nuotion jäisillä puilla. Yhdessä onnistuimme puhaltelemaan liekit pysyviksi! Vuorottelimme polunraivaajan paikalla, koska on paljon rankempaa kulkea umpihangessa edellä, kuin tulla toisen jälkiä perässä. Olimme kuin punaposkisia pikkulapsia, niin innoissamme olimme lumesta ja metsässä rämpimisestä. Onneksi kumpikin meistä nauttii eräjormailusta!

Raskausoireista väsymys ei vaivannut kuten arkena, mutta pissahätä yllättää useammin kuin ennen. Kesken vaelluksen jouduin käymään hankipissillä pusikossa, etten kastelisi toppahousujani. Mieheni nauroi, kun pelkäsin jonkun näkevän kyykistelyni hangessa. Olimme kahdestaan syvällä metsässä, emmekä olleet tavanneet yhtään ihmistä ikuisuuteen. Tahkolle menomatkalla minun rupesi tekemään mieli munavoita ja karjalanpiirakkaa. Yhdelläkään huoltoasemalla, johon pysähdyimme, ei myyty perinteisiä munavoipiirakoita! Illalla mökillä söin sitten karjalanpiirakoita paksulla voi kerroksella. Kahtena iltana kokkasimme takassa nyyttiperunoita, joissa oli reilusti voita. Eilen illalla kotiin päästyämme hotkin voileipäkeksejä voilla ja suolakurkuilla. Muu ei sitten oikein meinaa maistuakaan. Toivottavasti voi-himo menee pian ohi, etten ole pelkkää rasvaa kohta koko ihminen!

Reissun aikana keskustelimme paljon tulevaisuudesta mieheni kanssa. Haaveilimme ostavamme oman mökin joskus ”aikuisina” ja mietimme millaisia reissuja tehtäisiin sitten lasten kanssa. Kävimme nukkumaan samaan aikaan ja heräsimme yhdessä. Arkena rytmimme ovat töistä johtuen ihan erilaiset. Välillä harmittaa kiireinen arki, jossa tulee juteltua vain kauppalistoista ja paapatettua työpäivistä. Useammin pitäisi muistaa sanoa toiselle ne tärkeät sanat: ”minä rakastan sinua!”

 

Rähisevä iltasyöppö

By

On 19.2.2018

In Raskaus, Yleinen

Rähisevä iltasyöppö

Rv 8+1

Päivät pyörivät töissä ja sohvan pohjalla. Väsymys vaivaa edelleen. Toivon, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olisin taas virkeämpi ja saisin tämän bloginkin elvytettyä parin postauksen viikko vauhtiin!

Hormonit ovat alkaneet vaatia huomiota. Olen yllättänyt itseni omituisista tunnetiloista. Ensinnäkin menetän hermoni nykyään todella helposti ja ihan kunnolla. Eilen suutuin ”Selviytyjät Suomi” -ohjelmalle, jossa lempijoukkueeni hävisi tehtävän loppumetreillä. Onneksi he voittivat koskemattomuuden niin ei mennyt pannaan koko ohjelma. Pauhasin miehelleni, että käsikirjoitettua paskaa kun aina häviävät loppumetreillä. Normaalisti en raivoa telkkariohjelmille. Töissäkin olen ollut heikko hermoinen. Yksi päivä räjähdin uudelle työntekijällemme, kun turhauduin kertomaan samoista asioista kymmenettä kertaa. En ole ikinä aiemmin rähissyt kenellekään yhtä pahasti. Hävettää. Päivän päätteeksi pyysin anteeksi. En tiedä sitten johtuuko hermojen pinnassa oleminen väsymyksestä vai hormoneista, mutta toivottavasti toiselle kolmannekselle astuminen helpottaisi. Rähiseminen syö nimittäin hirveästi energiaa! Toisekseen liikutun helposti. Olen nimennyt erään telkkarimainoksen itkumainokseksi. Kyseisessä pätkässä maailmaan syntyy raajarikko pieni tyttö, josta tulee alppihiihtäjä, paraolympialaisten tähti pujottelija. Liikutun aina mainoksen nähdessäni.

Meillä oli viikko sitten ensimmäinen neuvola. Istuimme puolitoista tuntia höpöttelemässä mukavan terveydenhoitajan kanssa. ”Ei suositeltavien” ruoka-aineiden lista oli kaksi ja puoli A4-paperia pitkä, jossa muutamat asiat yllättivät. Olen joutunut jättämään pois vaurioituneet perunat, vihreät tomaatit ja kunnolla kypsentämättömät punajuuret! Valmisruokiakaan ei saa syödä kuin kiehuvan kuumina! Voi ei. Vakavasti puhuen yllätyin, ettei inkivääriteetä tai rooibosteetä suositella käytettäväksi ja eniten ruokailutottumuksiini on vaikuttanut majoneesikielto. Olen alkuraskauteni aikana käynyt kahdesti ulkona syömässä lounasaikaan ja molemmilla kerroilla olen onnistunut popsimaan ainoastaan muutaman haarukallisen. Päivisin ruoka ei vain meinaa maistua. Minusta on tullut iltasyöppö. Yksi ilta hullaannuin paahdetusta ruisleivästä ja punaisesta paprikasta. Söin kahdeksan siivua paahdettua ruisleipää ja olisin syönyt enemmänkin ellei paprika olisi loppunut! Kerran töissä kokkailin itselleni kasvispastaa, mutten kyennyt syömään sitä. Ei vain maistunut. Heitin pastan pois ja paahdoin ruisleivän tilalle. Makeaa ei juurikaan tee mieli vieläkään. Repussani on pyörinyt ”kinder bueno” -patukka varmaan pari viikkoa. Ennen raskautta olisin hotkaissut patukan heti, eikä se olisi päätynyt reppuun asti ollenkaan!

Rv 6+5

By

On 8.2.2018

In Raskaus, Yleinen

Torstai klo.9:15

Rv 6+5

En ole hetkeen kirjoitellut. Olen ollut väsynyt. Olen ollut väsyneempi kuin ikinä. Pitkät työpäivät ovat vieneet vähäiset energiani.  Onneksi tänään on melkein vapaapäivä, vain lyhyt iltavuoro. Muutaman kerran olen joutunut istahtamaan alas kesken 12 tuntisen päivän, etten purskahtaisi itkuun väsymyksen vuoksi. Sesonkiravintolassa kesälomat pyörivät nyt ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen aiheuttaa lisää työtä. Palkkapäivänä hymyilyttää ja onneksi mieheni on ollut ihana. Hän on helpottanut työmatkojani mahdollisuuksien mukaan. Kerran hän oli mennyt jo nukkumaan, mutta tuli silti hakemaan minut kun soitin rankan päivän jälkeen.

Pikkuruinen on siis pysynyt mukana kovasta menosta, kattiloiden ja roskasäkkien nostelusta, sekä epämääräisestä syömisestä huolimatta. Kova jätkä tai mimmi! Välillä minulla on etova olo, etenkin aamuisin linja-autossa, mutta oksenteluun asti pahat olot eivät ole yltyneet. Ainoa huomattava raskausoire on väsymys, joten olen tainnut päästä vähällä! Väsymyksessäkin pärjää, kun ajattelee uupumuksen aiheuttajaa; pientä ihmettä!

 

 

Rv 5+4

By

On 31.1.2018

In Raskaus, Yleinen

Keskiviikko klo.10:45

Rv 5+4

Etova olo hyökkäsi eilen ihan tosissaan ja on jatkunut tänäänkin. En ole oksentanut, mutta jos yhtään pahemmaksi menee niin pönttö kutsuu. Hyviäkin puolia tässä pahassa olossa on! Ensinnäkin se, että tiedän varmasti olevani yhä raskaana ja toisekseen makeaa ei tee mieli ollenkaan. Äidin hedelmäkarkkipussi haisi mielestäni todella pahalta ja eilen leipomani porkkanakakku ällöttää.

Kävin toissapäivänä kaupoissa ihastelemassa vauvan vaatteita. Oi että! Niin söpöjä pikkuvaatteita, että melkein itku tuli. Pastellin sävyjä, pehmoisia kankaita, meriaiheita, nallen korvia yms. On vaikea uskoa, että meille on tulossa oma pikkuinen esikoinen. Toivottavasti vain kaikki menisi hyvin, niin raskauden, synnytyksen kuin vauvan terveydenkin osalta. En vielä uskaltanut ostaa mitään. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen antanen itselleni luvan shoppailuun, mutta ennen sitä pitäisi viedä vanhat roinat kirppikselle uusien pikkutulokkaan tavaroiden tieltä pois!

 

Sosiaalinen itsemurha

By

On 28.1.2018

In Raskaus, Yleinen

Sunnuntai klo.7:30

Sosiaalinen itsemurha

Naisaivoni alkoivat toistaa Toni Wirtasen vain elämää -rallatusta kesken perjantaisen työillan ja kyseinen ”fiiliksissä” -kappale soi päässäni vielä eilenkin. Kappale kertoo ärtymyksestä gaalailtoja kohtaan. Minun päässäni se kertoo ärtymyksestä hyviä neuvoja kohtaan. Kerroin perjantaina pomolleni alkumetreillä olevasta raskaudestani. Kyllä, jo perjantaina, vaikka raskautta on takana vasta viisi viikkoa.

Onko väärin kirjoittaa avoimesti blogia? Onko väärin kertoa raskaudesta aiemmin, kuin suurin osa odottavista pariskunnista? ”Kuin samat kuminaamat, joilla on samat kliseet joka kerta. Oon niin fiiliksissä. Fileis fileis fileeeeeis. Sosiaalinen itsemurha.” Tiedostan itsekin alkuraskauden riskit. Keskenmenon vaaran. En olisi tarvinut pomoni fiksuja sanoja, kuinka raskaus on vanhempien oma asia, eikä todellakaan kannata huudella asiasta ennen aikojaan. Kerroin pomolleni jo nyt, koska ilmottautuminen virkistysristeilylle päättyi juuri. En tahdo selvinpäin lähteä kyseiselle laivareissulle, enkä halunnut ruveta keksimään valheita&tekosyitä rannalle jääntiin. Työporukkamme on pieni ja tiivis, jossa omista asioista uutisoiminen on luontevaa. Toisaalta, eivät pomon kommentit ärsyttäisi elleivät ne olisi totta. Keskenmenon sattuessa romahtaisin totaalisesti, vaikka kuinka tiedostan raskauden keskeytymisen vaaran. Keskenmenon seikkaperäinen selittäminen puolitutuille olisi jäätävä sosisaalinen ja henkinen itsemurha. Onneksi melkein kaikki voivat keskustelun sijaan lukea ajatukseni täältä blogista.

Toistaiseksi olen saanut pysyä onnellisuuskuplassani. Raskaus on edennyt viikolle 5+1. Eilisen hulina-hälinä-työpäivän aikana jopa unohdin koko jutun. Suurempia oireita ei siis ole. Yksi yö ja kerran töissä tuli muutama paha menkkakipumainen aalto, mutta muuten ei vatsassa tunnu juuri miltään. Eilen söin onnessani sipulirenkaita ja toissapäivänä mieleni teki paistettua sipulia. Eilen illalla en jaksanut syödä mitään, koska meillä ei ollut sipulia. Pikku-sikiö taitaa tykätä sipulista!

Rv 4+5

By

On 25.1.2018

In Raskaus, Yleinen

Torstai klo.10:00

Rv 4+5

Olen edelleen raskaana! En enää ole tehnyt aamuisin raskaustestejä, mutta tiedän menkkojen puutteen ja kevyiden raskausoireiden ansiosta. Ihankuin olisin jatkuvasti krapulassa. Väsyttää kokoajan. Etova olo tulee ja menee. Turvottaa ja vatsa on etenkin iltaisin kuin jalkapallo. Päälimmäisenä on kuitenkin todella onnellinen olo ja luulen, että oireet voisivat olla huomattavasti pahemmatkin.

Miten ihmiset ovat aikoinaan selviytyneet ilman nettiä? Minä olen ahminut ähkyyn asti tietoa raskaudesta internetin ihmeellisestä maailmasta! Vauva on tässä vaiheessa niin minikokoinen, ettei sitä edes vauvaksi pitäisi vielä kutsua. Kohdunulkoista raskautta en pelkää, koska sen pitäisi aiheuttaa kovia kipuja ja vuotoa. Keskenmenoa pelkään, mutta voin vain popsia foolihappoa ja pitää peukkuja pystyssä. Äitiysvapaa asioista minulla ei olisi mitään havaintoa, enkä osannut raskausviikkojakaan laskea ilman nettiä. Äitiysvaatteita olen katsellut nettikaupoista. Minnehän maailma on edennyt siinä kohtaa kun oma lapseni haluaisi tietoa raskaudesta? Todennäköisesti hän ihmettelee miten nykyään on selviydytty.

Soitin eilen neuvolaan (tottakai etsin numeron netistä). Sain ensimmäisen aikani, johon onneksi miehenikin ehtii mukaan. Vielä pitää vajaa kolme viikkoa odotella, ennen kuin pääsemme juttelemaan neuvolan tädin kanssa. Ennen kuin neuvolan täti kertoo virallisesti minun olevan raskaana!

Lisää plussia

By

On 22.1.2018

In Raskaus, Yleinen

Maanantai klo.8:30

Lisää plussia

Olen raskaana! Ymmärsin asian vasta eilen illalla, kun minulla oli aikaa rauhoittua kahden pitkän työvuoron jälkeen. Makoilin sängyllä ja laitoin käteni vatsan päälle. Hymy levisi kasvoilleni ja valtava onnen tunne värisytti koko kroppaa. Mieheni nukkui vieressäni ja viikonloppu töissä oli mennyt mukavasti. Mikään ei voisi olla paremmin!

Ihan vain varmuuden vuoksi tein tänäkin aamuna raskaustestin. Tein eilenkin aamulla. Plussa kummastakin! Nyt vain toivon, ettei tule keskenmenoa, mutta mieheni sanoin; Jos kesken menee, niin ainakin tiedämme voivamme saada lapsia!

Minulla ei ole oikein mitään raskausoireita. Vain pientä nipistelyä alavatsassa ja väsymystä ilmassa. Kerran ehkäisystä huolimatta koin tuulimunaraskauden. Kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, vuodon sijaan tuli jäätävät menkkakivut. Se oli kamalaa! Koska nyt kipuja ei ole, uskoisin kaiken olevan hyvin. Vajaa yhdeksän kuukauden päästä meillä saattaa olla oma pikkuinen pirpana!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi