Naisaivot

Vauvakuumeeseen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Kategoria: Yleinen (Page 1 of 4)

Ajatuksia synnytyksestä.

Rv 33+4

Ajatuksia synnytyksestä.

Epiduraali- ja spinaalipuudutus ovat molemmat selkäpuudutuksia. Kummankin haittavaikutuksena voi olla heikentyneet supistukset, jotka pidentävät synnytystä. Heikentyneitä supistuksia voidaan joutua korjaamaan supistuksia tehostavalla tipalla ja kätilö saattaa tarvita pihtejä tai imukuppia auttaakseen lapsen maailmaan. Pienempiä haittavaikutuksia voivat olla virtsaamisen tunteen häviäminen, selkäsärky ja verenpaineenlasku. Ilokaasukin voi aiheuttaa liikaa otettuna paniikkia sekä pahaaoloa ja vauva saattaa kärsiä hengitysvaikeuksista jos äiti hengittää liikaa ilokaasua synnytyksen loppuvaiheessa.

Synnytys sattuu aivan varmasti. Sattuu paljon. Haluaisin silti kestää kivun kipuna ja olla kehoni tapahtumien tasalla koko ajan. Minua pelottaa lääkkeiden aiheuttama tokkura enemmän kuin synnytyskivut. Mielummin oksentelisin kivun takia kuin lääkkeen aiheuttaman pahanolon vuoksi. Naisen keho on synnytystä varten ja kautta aikojen on lapsia syntynyt maailmaan ilman ihmeellisiä lääkkeitäkin. Haluaisin yrittää selviytyä synnytyksestä mahdollisimman vähällä kivunlievityksellä, mielellään kokonaan ilman. En kuitenkaan kiellä itseltäni kivunlievitystä jos tunnen sitä tarvitsevani. Suhtaudun synnytykseen rennolla katsotaan tilanteen mukaan -asenteella. Toivoisin alatiesynnytystä, mutta ei sektiokaan huono vaihtoehto ole. Pääasia, että lapsi pääsee turvallisesti tähän maailmaan! En oikeastaan voi kuin yrittää pitää itseni rauhallisena ja toivoa hyvää kätilöä. Toivoisin kätilön ottavan huomioon, että meille synnytys on aivan uusi kokemus. Toivottavasti positiivinen kokemus!

Neuvolassamme on ollut kaksi viime kertaa kesäsijainen. En tykkää hänestä ollenkaan! Molemmilla neuvolakerroilla olen pidätellyt itkuani. Ensinnäkin kyseinen neuvolatäti on vastannut aivan liian monta kertaa kysymyksiimme ”en tiedä”, joten en luota häneen yhtään. Toisekseen hän olettaa minun tietävän paljon enemmän asioita kuin tiedän, saaden minut tuntemaan itseni tyhmäksi. Odotan esikoistani, kaikki on uutta! Neuvolan pitäisi käsittääkseni olla se paikka josta saa vastauksia, jossa voi purkaa mietteitään ja josta saa tsemppiä. Onneksi kesä alkaa olla ohi, joten seuraavalla neuvolakerralla meitä on vastassa uusi ihminen. Meidän alkuperäinen ihana neuvolatäti kun lopetti kokonaan. Ennen laskettua aikaa olisi vielä synnytystapa-arviointi, tutustuminen synnytyssairaalaan ja yksi kerta neuvolassa. Sitten se onkin menoa, tai mistä sitä tietää milloin, joten korjaan: kohta se onkin menoa! En malttaisi odottaa, että näen pikkuisen potkuttelijamme!

Väsymystä ja hormoneja

Rv 33+1

Väsymystä ja hormoneja

Tänään on ollut hyvä päivä. Olen pessyt pyykkiä ja ommellut olohuoneeseen uudet verhot. Verhojen silittäminen ja ripustaminen jäi huomiseen. Huomiseen tai seuraavaan hyvään päivään, koska sellainen sitten tuleekaan. Huonoina päivinä olen kuoleman väsynyt. Eilen kävimme mieheni isovanhemmilla. En jaksanut juuri jutella ja nukahdin samantien autoon kun lähdimme kotiin päin. Kotona lupasin tiskata jos mieheni kokkaa. Istuin keittiötuolilla ja tuijotin likaisia astioita koettaen löytää energiaa tiskaamiseen. Lopulta tuijotin tuolilta kun mieheni tiskasi astiat. Ei löytynyt energiaa ei.

Yleiskuntoni on muuttunut yhtäkkiä väsyneeksi. Vielä viikko sitten jaksoin vaikka mitä! Minulla on alkanut olla selkäkipuja, joiden vuoksi on vaikea nukkua. Heräilen pitkin yötä ja koetan kolmen tyynyn avulla asetella itseäni mukavasti. Mahani on jo iso!

Lauantai aamunakin heräsin väsyneenä. Olin kuin unissakävelijä, vaikka aamulle oli paljon tekemistä. Väsymys kuitenkin unohtui kun kaikki tarjottavat oli tehty ja näin ystäväni terassin koristeltuna Baby Showereideni kunniaksi. Oli vaalean sinisiä ilmapalloja ja viirejä! Oli ihanaa tavata rakkaita ystäviä ja nauttia heidän seurastaan. Oloni oli todella rakastettu ja nautin rennosta juhlasta hurjan paljon. Hormonit saattoivat suurentaa onnellisuuden puuskaani juhlien jälkeen, mutta olin super onnellinen!

Ihan älyttömiä hormonikohtauksia en ole saanut, mutta eilen jouduin hieman nieleskelemään kyyneleitäni. Silmiini osui Fall out Monopoly -lautapeli, jota ei ole kertaakaan pelattu. Mieheni osti pelin pari vuotta sitten. Ilmoitin jo ostotilanteessa, ettei monopolit kuulu lempipeleihini, joten en ole koskaan halunnut pelata kyseistä peliä. Yhtäkkiä minulle tuli hirvittävän itsekäs olo ja huono omatunto asian vuoksi. Pyytelin anteeksi ja ehdotin pelin pelaamista jokin ilta. Mieheni vain silitteli minua hämmentyneenä. Ei hän ole edes pyydellyt minua pelaamaan kyseistä peliä.

Sain kivoja lahjoja ja huolella valittuja kortteja Baby Showereissa.

 

Kihlat!

Rv 31+5

Kihlat!

Kävelemme mieheni kanssa pitkin pitkospuita Kurjenrahkan kansallispuiston vaellusreitillä. Kävelen hitaampana edellä ison masuni kanssa. Pysähdyn hetkeksi ihastelemaan suon kauneutta, useita vihreän sävyjä. Suomen luonto on upea ja kyllä luonnon helmassa mieli lepää! Mieheni kantaa lähes kaikki kamppeemme. Minulla on repussani vain juomarakko ja kevyitä varusteita. Olen kiitollinen miehelleni. Hän ottaa hyvin huomioon raskauteni. Hänestä tulee täydellinen isä.

Minulla oli jaloissani useamman vuoden vanhat vaelluskengät, joita olen käyttänyt paljon. Kyseiset kengät ovat palvelleet niin karhunkierroksella kuin Sveitsin vuoristossakin. Nyt, kahden päivän kevyellä pitkospuukävelyllä, kengät hiersivät molempiin kantapäihini ikävät rakot! Ilmeisesti jalkani ovat raskauden vuoksi jatkuvasti sen verran turvoksissa, että vanhat vaelluskengät eivät olleetkaan hyvät. Onneksi meillä oli mukana laastereita, joista sain ensiavun kantapäihini!

Vaellukselta kotiin päästyämme heitimme reput lattialle hieman väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Silloin mieheni yllätti. Hän avasi pienen rasian, jonka sisällä oli todella kaunis sormus. ”Vaellatko kanssani tulevaisuudessakin?” Seisoimme keittiön kynnyksellä hikiset retkeilyvaatteet päällämme. Sillä hetkellä tukka sekaisin mieheni oli komeampi kuin juhlatamineissa. Vastasin kyllä! Halasimme pitkään. Juhla-ateriaksi söimme Hesburgeria kotisohvalla. Katselin sormustani enemmän kuin telkkaria. Arkisen romanttinen kosinta, jonka muistan loppu elämäni!

Alien

Rv 31+2

Alien. Ufo. Outo, hieman pelottava ja yliluonnollinen asia. Ystäväni vitsaili, että sisälläni on alien, kun hän kokeili masuni läpi tuntuvaa luuta. Kyseinen ystävä ei todennäköisesti koskaan halua omia lapsia. Onhan ihmisen biologia kyllä uskomaton. Kuinka onkaan mahdollista kasvattaa kohdussa minikokoisesta alkiosta potkiva ihmisen alku? Ymmärrän, että masun läpi näkyvät potkut voivat hämmentää, vaikka itselle sisälläni kasvava ”alien” onkin jo maailman tärkein, eikä millään tavalla outo tai vieras.

Minua hieman pelottaa miten käy ystävyyssuhteille vauvan synnyttyä. Kuinka lapsettomat ystäväni jaksavat kuunnella kakkavaipoista yms. arkeni täyttävistä vauvajutuista? Kuinka itse jaksan kiinnostua kenestäkään muusta kuin tuhisevasta pikkuisesta? Jo nyt ajatukseni pyörivät pitkälti tulevassa vauvassa. Olen pari päivää pyykännyt hulluna vauvan tekstiilejä ja pakkasin jo nyt sairaalakassinkin. Sitten kun elämässä ei ole aikaa kuin imettää ja koittaa pitää pikkuinen hengissä, ajatuksiin tuskin mahtuu mitään muuta. Huomaanko muutamien vuosien päästä erkaantuneeni ystävistäni? Toivottavasti en! Täytynee vain yrittää löytää tasapaino lapsen, parisuhteen ja oman ajan/ystävyyssuhteiden välille. Aluksi ainakin ”alien” painaa vaakakupeissa varmasti eniten, mutta eiköhän ajan kanssa muotoudu tasapaino, jolloin mukana pysyneet ystävät saavat takaisin painoarvonsa!

 

Hyvin menee, mutta menköön!

Rv 31+1

Kreikassa Santorinin saarella pienen hotellin sympaattinen omistaja kysyi odotammeko tyttöä vai poikaa ja onnitteli. Turistipuodin vanha mummeli ihaili masuani ja kysyi sukupuolta. Nuori nainen, joka toimi sisään ohjaajana ravintolassa kysyi tyttö vai poika. Kreikassa tuntui olevan normaalia kertoa avoimesti sikiön sukupuoli. Onneksi tiedämme tulokkaan olevan poika. Olisi voinut olla kiusallista vastailla kaikille kyselijöille, ettei Suomessa perinteisesti ole ollut tapana huudella lapsen sukupuolta ennen syntymää. Mielenkiintoinen kulttuuriero!

Kuvittelin raskauden olevan paljon rankempaa kuin mitä se onkaan. Olen saanut helpon raskauden. Sana onnellisuus kuvastaa raskausaikaani parhaiten. Toki toisinaan on väsyneitä päiviä ja välillä jalkojani särkee kamalasti, mutta pääasiassa voin mainiosti! Niin mainiosti, että lähdemme ylihuomenna kevyelle yön yli vaellukselle mieheni kanssa! Viikon kreikan matkallakaan masu ei menoa hidastanut, nautin reissusta täysillä! Kotonakin olen saanut tehtyä jo osan projekteistani, jotka päätin tehdä ennen pikkuisen syntymää. Projekteihin kuuluu mm. ikkunoiden pesu, joka on inhokki kotityöni!

Hyvin menee, mutta menköön. Voihan se olla, että viimeisellä kuukaudella on tuskaisen tukalaa tai syntyy koliikkivauva, joten nyt nautin vapaudesta, enkä jaksa stressata tulevaa! Ravintola-alalla kausitöitä paiskineena olen viimeksi peruskoulussa päässyt nauttimaan kunnon kesälomasta.  Ja peruskoulusta on kauan!

Paha henki

Rv 28+5

Paha henki

Kierroksella Turun linnan keskiaikaisissa osissa. Rouvaintuvassa. Tässä tornissa ovat viettäneet aikaansa naiset ja lapset. Torniin pääsi aikoinaan vain yhdestä ovesta. Hyökkäyksen syttyessä ovelle johtavat portaat voitiin pudottaa pois, jolloin torni oli hyvinkin turvallinen paikka. Korkeammalla samassa tornissa säilytettiin arvoesineitä, sekin kertonee turvallisuudesta. Jossain vaiheessa rouvaintuvan ikkunaa päättettiin suurentaa, jotta luonnon valoa pääsisi enemmän sisään helpottamaan käsitöiden tekoa. Keskiajalla ei ollenkaan oltu totuttu suuriin ikkunoihin; pahojen henkien pelättiin löytävän sisälle moisista ikkunoista! Pahojen henkien eksyttämiseksi ikkunan viereen kaiverrettiin labyrintti, jonka uskottiin myös suojelevan neitsyitä yllättäviltä siitepölyn aiheuttamilta raskauksilta!

Keskiajalla ihmiset nukkuivat puoli-istuvassa asennossa, jottei sielu pääsisi karkaamaan suun kautta yön aikana. Naiset saattoivat lisäksi sitoa harson päänsä ympärille, jottei pahat henget pääsisi avoimesta suusta sisälle unen aikana.

Olisipa joku uskomus, jolla voisi estää kohtukuoleman. Kamalinta, mitä voisi tapahtua olisi joutua synnyttämään kuollut vauva. Olen jo niin rakastunut pikku potkuttelijaan masussani, etten voinut itkemättä lukea kohtukuolemia käsittelevää artikkelia. Onneksi vauvamme potkii paljon. Huomaan todennäköisesti jos liikkeet vähenevät huomattavasti. Tieto lisää tuskaa. Olisiko sittenkin helpompi elää ilman internetin valtavaa tietomäärää? Keskiajalla elettiin kuulopuheiden ja uskomusten varassa. Ei kai se auta itsekään kuin uskoa ja toivoa, ettei kohtukuoleman kaltainen tragedia kohtaa meidän perhettämme. Haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Jos jostain syystä pikkuisemme ei selviäisi kohdun ulkopuolelle saakka, olisi asialla oltava jokin tarkoitus. Ainakin ajatus tarkoituksesta helpottaisi surutyötä. Ehkä keskiajan ihmisillekin uskomukset ovat tuoneet lohtua ja turvaa, vaikka ne nykyään kuulostavatkin hassuilta. Täytynee nukkua raskauden loppu kolmannes suu kiinni, ettei pahat henget pääse sukeltamaan sisään tekemään pahojaan pikkukaverillemme!

(Labyrintti rouvaintuvan seinällä Turun linnassa)

 

 

 

 

 

 

Nyt lähden uimaan ja uhmaamaan epäonnea. Tänään on perjantai 13 päivä.

Pyörryttävä rakkaus

Rv 28+1

Pyörryttävä rakkaus

Istumme kirkossa mieheni kanssa, hänen perheensä ja sukunsa ympäröimänä. Pian näkisimme morsiamen, mieheni serkun. Mietin millaisen mekon morsian on valinnut. Sulhanen hymyilee alttarin edessä hyvän tuulisena. Morsian ilmestyy kirkon ovista isänsä kanssa. Herkistyn. Hän on todella kaunis! Onnellisuus valtaa koko kirkon. Nieleskelen kyyneleitä. Mieheni vilkaisee minua. En voi katsoa miestäni, etteivät kyyneleet pääse valloilleen.

Seremonian puolivälissä kaikkia kehotetaan nousemaan ylös. Kuuntelemme ja katselemme seisten sormusten vaihtoa ja symbolista kynttilöiden sytytystä. Olemme Latviassa, Riikan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa kirkossa, jossa on melko lämmin. Aurinko paistaa ulkona kauniisti. Odotan papin kehotusta istua alas. Kehotusta ei kuulu. Seisomme ja seisomme. Kylmähiki alkaa puskea ohimolleni. Silmissäni alkaa sumentua. Onko istahtaminen pienempi paha kuin pyörtyminen kesken hääseremonian? On. Istahdan alas. Pappi puhuu ja puhuu. Vieraat seisovat. Hetken päästä nousen takaisin seisomaan. Ei, en pysty. Silmissä vilisee tummia pilkkuja. Pakko istua. Istun mahdollisimman nätisti hyvässä ryhdissä penkin reunalla, ettei hävettäisi niin paljoa. Olo alkaa hieman helpottua. Mieheni silittää selkääni kuin sanoen: ”istu vain, ihan sama mitä sukulaiset sanovat.” Seremonia menee minulta aivan ohi. Muistan vain sen kestäneen lähes tunnin kuumassa kirkossa. Harmittaa, mutta lämpöisessä paikassa paikallaan seisominen, raskaus ja alhainen verenpaine eivät ole hyvä yhdistelmä. Pari viikkoa sitten bussipysäkillä kävelin ympyrää, etten pyörtyisi auringon paahteessa seisokelun takia! Äitini joutui raskausaikanaan jättämään ostokset kauppaan pitkän kassajonon takia. Häntäkin alkoi helposti heikottaa paikallaan seisominen.

Onneksi häät eivät sisältäneet enempää pitkiä paikallaan seisomisia, vaan nautin täysillä juhlahumusta vauvamasun kanssa. Oli mielenkiintoista päästä mukaan Latvialais-Suomalaisiin häihin, jossa esiintyi molempien kulttuurien perinteitä!

 

Rv 27+4

Rv 27+4

Juon hullusti vettä nykyään. Aamupalamyslien seuraksi otan kaksi isoa lasillista vettä sohvan reunalle, vaikka hörpin lähes lasillisen jo aamupillereiden kanssa. Ilman vesipulloa en lähde minnekään. Vauveli tuntuu tarvitsevan nestettä.  Olen aina juonutkin paljon vettä, mutta nykyään veden tarve on valtava.

Tänään olin sokerirasitustestissä. En saanut syödä enkä juoda mitään ilta kymmenen jälkeen, paitsi aamulla muutaman hörpyn vettä. Olin hieman jännittänyt kuinka pahaa litkua lekurit pistävät minut juomaan, mutta litku maistui onneksi ihan vadelmamehujäältä! Juomisen jälkeen makoilin pari tuntia terveyskeskuksen sängyllä kirjaa lukien ja odotin, että pääsen avaamaan repussani olevan vesipullon!

Eilen vierailin ystävän sukulaisen luona shoppailemassa käytettyjä vauvatavaroita. Sain todella hyväkuntoista tavaraa huomattavasti halvemmalla kuin kaupasta. Olemme onnistuneet ostamaan lähes kaiken käytettynä vauvaa varten. Kauhistuttaa ajatellakin paljonko rahaa olisi mennyt jos kaiken olisi joutunut ostamaan uutena. Mini-ihminen tarvitsee yllättävän paljon kampetta! Nyt alkaa olla jo kaikki tarvittava kasassa ja äitiyspakkauksessa tulee loput parin viikon sisällä.

Loma!

Maanantai 2.7

Rv 27+1

Loma!

Tänään on ensimmäinen virallinen kesälomapäiväni! Viimeisen työpäivän hikoilin perjantaina. Vielä en oikein ymmärrä töiden olevan ohi. Olen koko viikonlopun miettinyt työpaikan WhatsApp -ryhmistä poistumista, mutta vasta äsken kykenin hoitamaan asian. Tuntuu haikealta ja helpottuneelta yhtäaikaa. Aloitan kesäloman jälkeen aikaistetun äitiysloman. Kokin hommat kiireisessä kesäsesongissa olisi todella rankkaa ja stressaavaa ison vauvamahan kanssa. Nyt minulla on kolme kuukautta aikaa nauttia raskaudesta ja lomailusta ennen laskettua aikaa, ihanaa!

Alkuraskauden väsymyksen ja etovien olojen jälkeen keskiraskaus viuhahti ohi ongelmitta. Ultrien ja muiden mukaan vauva on terve pikkuinen POIKA! Kaikki on sujunut niin kuin pitääkin. Välillä pelkään syöväni jotain väärää tai tekeväni jotain pikkuiselle vaarallista. Pieni pelko kuulunee asiaan, vaikka tiedän hänen olevan hyvässä turvassa kohdussa. Onneksi pikkukaverimme on ahkera aktiiviliikkuja. Hänestä tulee varmaan potku-nyrkkeilijä isona. Hän treenaa jo nyt!

Kerran säikähdin tosissaan, että nyt on listeria! Vatsani oli ollut vesiripulilla pari päivää. Kerroin pelostani parhaalle työkaverilleni, joka rupesi pohtimaan syömisiäni. Olin viikon verran juossut subwayssa cookie ostoksilla. Työkaverini googletti cookieiden tuoteselosteet ja kertoi niiden olevan kaikkea muuta kuin laktoosittomia. Laktoosi ei sovi vatsalleni. Etenkään nyt raskauden aikana laktoosi ei sovi. Vatsan toiminta normalisoitui kun lopetin cookieiden mättämisen ja saimme hyvät naurut. Ei ollut listeriaa!

Katsotaan mitä viimeinen raskauskolmannes tuo tullessaan! Nyt kun työkiireet eivät häritse arkea, aion ruveta taas kirjoittamaan!

Onnellisen tylsä arki.

Rv 18+4

Onnellisesti tylsä arki.

Istumme cafe Picnikissä. En taas ollut ehtinyt syödä työpäivän aikana juuri mitään. Mieheni toi minut uuniperunalle, vaikka ei itse ollut nälkäinen. Tarjosin hänelle kakkupalan ja kahvin kiitoksena. Hän katselee lasiseinän läpi ja hymähtelee. Käännän katseeni hänen katseensa suuntaan ja näen pienen pojan yrittämässä käsillä seisontaa keskellä kauppakeskuksen käytävää. Miehenikin taitaa todella odottaa vauvaamme. Ihanaa.

En ole enää pysynyt niin kartalla raskausviikoista kuin alkuraskaudessa. Minun täytyy aina tarkistaa kännykän vauva -sovelluksesta missä mennään. Masuni tuntuu ottavan kasvupyrähdyksiä. Saattaa mennä päiviä, etten juuri ajattele mahani kokoa ja sitten yhtäkkiä se taas tuntuu suuremmalta. Silittelen ihmeellistä masuani usein. Toivoisin kovasti, että voisin jo tuntea pikkuisen potkut kunnolla ja että miehenikin voisi ne tuntea. Olen muutaman kerran tuntenut hentoja liikkeitä masukummun alla, mutta en ole varma ovatko ne todella olleet pikkusen potkuja vai suoliston oikkuja.

Matkalla Picnikistä kotiin mieheni kertoi havainnostaan, ettei meidän elämäntilanteesta ole yhtäkään rokkibiisiä. Se on kyllä totta! Kukaan ei laula onnellisen tylsästä arjesta, jossa hengaillaan kotiverkkareissa ja pysytään juuri ja juuri kahdeksaan asti illalla hereillä. Viikonloppuisinkin parasta on katsella kotona sarjoja ja syödä pizzaa! Kaikki on vaan todella hyvin!

Page 1 of 4

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén