Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Avainsana: Vauvakupla

Kakkavaippa

Minusta on tullut stereotyyppinen äiti, joka juttelee vauvan vaipan sisällöstä. Aihe on niin mielenkiintoinen, että pakkohan siitä on kirjoittaakin! Yksi päivä sinappikakan seassa oli myrkyn vihreitä pilkkuja. Huolestuin hieman, mutten pelästynyt niin kuin kerran synnytyssairaalassa, jolloin koko vaippa oli täynnä vihreää tavaraa. Tummat ensi pökäleet muuttuvat sinapiksi myrkyn vihreän kakan kautta. Vihreää voi näköjään tulla myöhemminkin. Pilkut ovat normaali asia, joka johtuu ilmasta vauvan masussa. Ensimmäinen kerta opettaa!

Ensimmäistä kertaa vaunulenkillä pikkuisella oli liian paljon vaatteita päällä. Kitinä kertoi kuumuudesta ja tajusin riisua pari vaatekerrosta. Ensimmäistä kertaa kylvyssä. Käskin mieheni valokuvaajaksi. Kaikki pitää tietysti kuvata! Ensimmäistä kertaa kaupassa. Voiko ruokakauppaan kävellä vauvan vaunujen kanssa? Tietysti voi. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota kaupassa kulkeviin vaunu-vanhempiin, joten asia mietitytti. Ensimmäistä kertaa sitterissä. Vauva katseli keittiössä tyytyväisenä kun leivoin sämpylöitä. Ensimmäistä kertaa talkkia pienelle punaiselle pepulle. Niin monia ensimmäisiä kertoja!

Ensimmäistä kertaa ristiäisten järjestelyä. Askartelin kutsukorttipohjat jo raskausaikana. Nyt, kun juhlilla on aika ja paikka, pyysin miestäni tekemään kortteihin infot. Annoin hänelle muistilapun, jonka pohjalta muotoilla kutsut. Hän kirjoitti muistilappuni sellaisenaan koneelle, muotoili reunat suoriksi ja tulosti. Tarkoitin muotoilulla esimerkiksi sellaisia sanoja kuin tervetuloa ja terveisin. Hän ajatteli muotoilulla vain fontin valintaa ja tekstin keskitystä. Joko lähetämme sukulaisille miehekkäät kutsut, joissa on pelkästään osoitetiedot, kellon aika ja pieni runo, tai sitten kirjoitan kutsut uusiksi. ”Laita mies asialle ja tee itse perässä.” Teen perässä.

Tulevia ensimmäisiä kertoja odotan innolla! Esimerkiksi tarkoituksellista hymyä pienillä kasvoilla! Odotan vatsalleen kääntymistä ja liikkeelle lähtöä. Nyt hän nostelee jo hienosti päätään ja osaa kääntyä selältä kyljelleen! Tunsin hämmentävän suurta ylpeyttä neuvolatädin kehuessa vauvan niskatreenejä. Odotan ensimmäisten kiinteiden ruokien syöttämistä ja tietysti: miltä se kakkavaippa sen jälkeen näyttää?

Vauvakuplassa

Terveisiä vauvakuplasta.

Onnen laineet liplattavat. Kupla kelluu ja lipuu pehmeästi eteenpäin. Annan virran viedä vauvan tahtisesti. Puolenpäivän aikaan olen pyrkinyt käymään vaunulenkillä, mutta muuten meille ei ole vielä muodostunut päivärytmiä. Olemme saaneet melko helpon vauvan, jonka kanssa yötkin sujuvat hyvin. Vielä vaatii totuttelua, ettei esimerkiksi suihkussa voi käydä silloin kun itse haluaa. Suihkuun pääsee sitten kun vauvalle sopii. Muuten olen nauttinut uudesta elämänvaiheesta. En halua puhkaista tätä rakkaudentäyteisestä kuplaa. Eilen kävelin työpaikkani ohi ja totesin, etten mistään hinnasta vaihtaisi vauva-arkea hampurilaisten paistamiseen. Tässä kuplassa on hyvä olla.

Kuinka tärkeä on varatutti? Todella tärkeä! Ajoimme Turun keskustaan katselemaan Aurajokeen ankkuroituja sotalaivoja. Kävelimme jokirannassa aikamme ja ihmettelimme valtavia peltipurkkeja muistuttavia sota-aluksia. Autolle palattuamme tutti putosi maahan. Liikkeelle päästyämme vauva suuttui. Suuttui pahemmin kuin kertaakaan aiemmin. Eikä meillä ollut varatuttia antaa pienelle vihaiselle tuttimiehelle. Eikä sitä likaistakaan, koska se oli takakontissa. Olimme pakanneet tunnin reissulle mm. lämmintä varavaatetta ja varavaippoja, mutta emme varatuttia! Onneksi pieni rauhoittui lopulta. Uuden raivokohtauksen välttämiseksi päätimme, että mieheni vie minut&vauvan kotiin ja käväisee sitten yksin kaupassa. Aamun ostosreissulla oli unohtunut hankkia vaippoja ja kahvia.

Pääsin hissillä lähes ylös asti, lähes kotiovelle, kun tajusin: avaimeni on laukussa, joka on autossa! Avaimieni lisäksi myös kännykkäni oli kyseisessä laukussa! En voisi muuta, kuin odotella kotioven edessä miehen kauppareissun ajan. Vaunutkin olivat vielä autossa. Minulla oli vain tutiton vauva ja turvaistuin. Pikkuinen alkoi hermostua. Hyssyttelin vauvaa ja kirosin rappukäytävän itsestään sammuvia valoja. Lähdin aulaan, etteivät naapurit häiriintyisi. Mieheni oli kaupan kassalla huomannut laukussa olevat avaimeni ja tuli kiireesti kotiin. Meitä nauratti. Koomisen hutiloiden hoidettu reissu, mutta kasvettiinpa taas äitinä ja isinä. Jospa jatkossa koittaisi muistaa ostaa kaiken kaupasta kerralla, ottaa varatutin mukaan ja avaimet taskuun!

 

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén