Rv 33+4

Ajatuksia synnytyksestä.

Epiduraali- ja spinaalipuudutus ovat molemmat selkäpuudutuksia. Kummankin haittavaikutuksena voi olla heikentyneet supistukset, jotka pidentävät synnytystä. Heikentyneitä supistuksia voidaan joutua korjaamaan supistuksia tehostavalla tipalla ja kätilö saattaa tarvita pihtejä tai imukuppia auttaakseen lapsen maailmaan. Pienempiä haittavaikutuksia voivat olla virtsaamisen tunteen häviäminen, selkäsärky ja verenpaineenlasku. Ilokaasukin voi aiheuttaa liikaa otettuna paniikkia sekä pahaaoloa ja vauva saattaa kärsiä hengitysvaikeuksista jos äiti hengittää liikaa ilokaasua synnytyksen loppuvaiheessa.

Synnytys sattuu aivan varmasti. Sattuu paljon. Haluaisin silti kestää kivun kipuna ja olla kehoni tapahtumien tasalla koko ajan. Minua pelottaa lääkkeiden aiheuttama tokkura enemmän kuin synnytyskivut. Mielummin oksentelisin kivun takia kuin lääkkeen aiheuttaman pahanolon vuoksi. Naisen keho on synnytystä varten ja kautta aikojen on lapsia syntynyt maailmaan ilman ihmeellisiä lääkkeitäkin. Haluaisin yrittää selviytyä synnytyksestä mahdollisimman vähällä kivunlievityksellä, mielellään kokonaan ilman. En kuitenkaan kiellä itseltäni kivunlievitystä jos tunnen sitä tarvitsevani. Suhtaudun synnytykseen rennolla katsotaan tilanteen mukaan -asenteella. Toivoisin alatiesynnytystä, mutta ei sektiokaan huono vaihtoehto ole. Pääasia, että lapsi pääsee turvallisesti tähän maailmaan! En oikeastaan voi kuin yrittää pitää itseni rauhallisena ja toivoa hyvää kätilöä. Toivoisin kätilön ottavan huomioon, että meille synnytys on aivan uusi kokemus. Toivottavasti positiivinen kokemus!

Neuvolassamme on ollut kaksi viime kertaa kesäsijainen. En tykkää hänestä ollenkaan! Molemmilla neuvolakerroilla olen pidätellyt itkuani. Ensinnäkin kyseinen neuvolatäti on vastannut aivan liian monta kertaa kysymyksiimme “en tiedä”, joten en luota häneen yhtään. Toisekseen hän olettaa minun tietävän paljon enemmän asioita kuin tiedän, saaden minut tuntemaan itseni tyhmäksi. Odotan esikoistani, kaikki on uutta! Neuvolan pitäisi käsittääkseni olla se paikka josta saa vastauksia, jossa voi purkaa mietteitään ja josta saa tsemppiä. Onneksi kesä alkaa olla ohi, joten seuraavalla neuvolakerralla meitä on vastassa uusi ihminen. Meidän alkuperäinen ihana neuvolatäti kun lopetti kokonaan. Ennen laskettua aikaa olisi vielä synnytystapa-arviointi, tutustuminen synnytyssairaalaan ja yksi kerta neuvolassa. Sitten se onkin menoa, tai mistä sitä tietää milloin, joten korjaan: kohta se onkin menoa! En malttaisi odottaa, että näen pikkuisen potkuttelijamme!