Rv 28+1
Pyörryttävä rakkaus
Istumme kirkossa mieheni kanssa, hänen perheensä ja sukunsa ympäröimänä. Pian näkisimme morsiamen, mieheni serkun. Mietin millaisen mekon morsian on valinnut. Sulhanen hymyilee alttarin edessä hyvän tuulisena. Morsian ilmestyy kirkon ovista isänsä kanssa. Herkistyn. Hän on todella kaunis! Onnellisuus valtaa koko kirkon. Nieleskelen kyyneleitä. Mieheni vilkaisee minua. En voi katsoa miestäni, etteivät kyyneleet pääse valloilleen.
Seremonian puolivälissä kaikkia kehotetaan nousemaan ylös. Kuuntelemme ja katselemme seisten sormusten vaihtoa ja symbolista kynttilöiden sytytystä. Olemme Latviassa, Riikan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa kirkossa, jossa on melko lämmin. Aurinko paistaa ulkona kauniisti. Odotan papin kehotusta istua alas. Kehotusta ei kuulu. Seisomme ja seisomme. Kylmähiki alkaa puskea ohimolleni. Silmissäni alkaa sumentua. Onko istahtaminen pienempi paha kuin pyörtyminen kesken hääseremonian? On. Istahdan alas. Pappi puhuu ja puhuu. Vieraat seisovat. Hetken päästä nousen takaisin seisomaan. Ei, en pysty. Silmissä vilisee tummia pilkkuja. Pakko istua. Istun mahdollisimman nätisti hyvässä ryhdissä penkin reunalla, ettei hävettäisi niin paljoa. Olo alkaa hieman helpottua. Mieheni silittää selkääni kuin sanoen: ”istu vain, ihan sama mitä sukulaiset sanovat.” Seremonia menee minulta aivan ohi. Muistan vain sen kestäneen lähes tunnin kuumassa kirkossa. Harmittaa, mutta lämpöisessä paikassa paikallaan seisominen, raskaus ja alhainen verenpaine eivät ole hyvä yhdistelmä. Pari viikkoa sitten bussipysäkillä kävelin ympyrää, etten pyörtyisi auringon paahteessa seisokelun takia! Äitini joutui raskausaikanaan jättämään ostokset kauppaan pitkän kassajonon takia. Häntäkin alkoi helposti heikottaa paikallaan seisominen.
Onneksi häät eivät sisältäneet enempää pitkiä paikallaan seisomisia, vaan nautin täysillä juhlahumusta vauvamasun kanssa. Oli mielenkiintoista päästä mukaan Latvialais-Suomalaisiin häihin, jossa esiintyi molempien kulttuurien perinteitä!
