Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com
Naisaivot

Äitiyteen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Tekijä: naisaivot Page 6 of 7

Olen 1990 syntynyt turkulainen nainen. Blogi käsittelee tunteitani vauvakuumeesta raskauteen ja vauva-arkeen.

Kiitos!

By

On 15.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Maanantai klo.11:30

Kiitos!

Ihana viikonloppu takana! Juhlimme ystäväni kolmekymppisiä Helsingissä. Tapasin uusia ihmisiä ja näin vanhoja tuttuja. Synttärisankari piti koskettavan puheen omasta elämästään ja kiitti läheisimpiään tuesta. Hän kertoi ystävien tärkeydestä. Aloin pohtia omaa elämääni ja mistä itse puhuisin omilla kolmekymppisilläni. Kiitettävän saavia läheisiä löytyy onneksi minultakin. Paras ystäväni on pitänyt paikkansa tärkeimpänä pitkistä välimatkoista ja kuluneista vuosista huolimatta. Kyseinen ystävä tuli ekstempore moikkamaan minua kolmekymppisten jatkopaikkabaariin. Oli huippua nähdä ja hetken aikaa tanssia suomipopin tahtiin! Mieheni ansaitsee kiitoksia tietysti myös. Hän nauttii olostaan uusien ihmisten ympäröimänä. Häneltä löytyy aina osuvaa sanottavaa tai puujalkaa heitettäväksi. Minä olen epävarmempi uusissa porukoissa. Mieheni tietää sen ja osaa olla tukenani. Etenkin mieheni vanhempien  seurassa etsin itsevarmuuttani pitkään. He ovat aivan ihania ihmisiä, mutta niin tärkeitä miehelleni, että jännitti. Työyhteisöissäkin haen aina paikkaani ennenkuin uskallan paljastaa todellisen minäni. Toivottavasti tuleva lapsemme perisi isin luonteen tässä asiassa. Kiitoksia pulppuaa äidillenikin, jonka luokse saimme hiippailla aamuyöllä hauskojen juhlien jälkeen!

Tein lauantaiaamuna kalliin raskaustestin, joka kertoo 65% todennäköisyydellä raskaudesta jo viikkoa ennen kuukautisia. Negatiivistä näytti. Ärsytti, joten ajatus tipattomasta lensi roskiin testin mukana. Tällä kertaa join kuitenkin maltillisesti. Oli ihanaa, ettei tarvinut herätä älyttömän pahaan oloon seuraavana aamuna! Lähes pilkkuun asti tanssimisen ansiosta väsymys vain vaivasi.

Aika moni ystäväpiiristäni tietää jo tästä blogista. Alunperin ajattelin kirjoittaa salaa. En osaa oikein jutella vauvahaaveistani, joten on ollut helpompi antaa blogin osoite. Mielelläni olen kyllä antanutkin. Osoitteen jakamisessa on vain yksi ongelma: mitä teen hyvien uutisten ilmestyessä tikkuun? Todennäköisesti puran ajatuksiani tänne ja sitten kaikki vain tietävät. Toisaalta tänne tulen kirjoittamaan myös mahdollisesta keskenmenosta tai muista huonoista uutisista, joiden vuoksi ihmiset yleensä panttaavat raskausuutisia. Vain työpaikallani olen varjellut salaisuutta. Ainoastaan paras työkaverini tietää vauvaprojektistamme. Töissä kertonen vasta kun on varmaa kerrottavaa.

Ystäväni ovat ihania ja ison kiitoksen arvoisia. He eivät voisi toteuttaa ystävän virkaa jos panttaisin heiltä tietoja. Kiitos, että luette ajatuksiani!

Haavekuvia

By

On 11.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Torstai klo.10:25

Haavekuvia

Olen koko aamun kahlannut läpi lapsettomuuteen liittyviä blogeja. Kiitos ihmisille, jotka ovat kirjoittaneet kokemuksistaan! Meillä on menossa vasta viides kierto, mutta lääkehoitoihin joutumisen mörkö elää pääni sisällä. Blogeista sain irti sen verran, että rahaa täytyy ruveta säästämään ja tunteiden vuoristorata hurjistuu.

Yksi ilta kävellässäni töistä pois Turun jokirantaa poikkesin teatterin sillalle. Silta on reunustettu kuusilla, tunnelmoitu maagisella musiikilla ja valaistu näyttävästi. Sillalla ei ollut ketään muita. Pysähdyin kaiuttimien viereen ja katselin kuusten oksien lomasta joelle. Sää oli sumuinen. Suljin silmäni. Näin itseni työntämässä lastenrattaita ja mieheni pitämässä kädestä kiinni vilkasta pikkupoikaa. Kuljimme sillalla nauraen. Olimme onnellisia.

Ohi hölkkäävä lenkkeilijä havahdutti minut unelmistani. Olen onnellinen nykyäänkin, mutta toivon todella, että haavekuvani olisi muutamien vuosien kuluttua todellisuutta. Luomuna, lääkehoidoilla tai adoptiolla. Pääasia, että olemme yhdessä mieheni kanssa. Haavekuva, jossa sillalla kävelisimmekin vain minä ja mieheni, voisi toki myös olla onnellinen. Mieheni taluttaisi pikkupojan sijaan koiraa ja minä paapattaisin oman yritykseni työjuttuja.

Nyt havahdutan itse itseni ja lähden hölkkälenkille!

Tulehduskipulääke

By

On 9.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Tiistai klo. 9:15

Tulehduskipulääke

”Tulehduskipulääkkeet ovat haitallisia hedelmällisyyden kannalta ja mahdollisesti lisäävät keskenmenon vaaraa.” -terveyskirjasto.fi. Muistan lukeneeni aiheesta aiemminkin, mutta eilisen työterveydessä vierailun jälkeen asia muuttui ajankohtaiseksi. Lääkäri määräsi ranteeni jännetupentulehdukseen tulehduskipulääkettä. Tajusin vasta ulos käveltyäni, etten kertonut tohtorille raskauden yrityksestämme. Onneksi apteekissa oli osaava farmaseutti. Hän vakuutti lääkkeen katoavan elimistöstä nopeasti, joten se ei vaikuttaisi enää seuraavassa kierrossa. Eikä jokaikinen pilleri aiheuta automaattisesti hedelmättömyyttä ja keskenmenoja. Jatkuvalla käytöllä olisi todennäköisemmin vaikutusta vauvajuttuihin. Ostin lääkkeet, mutten ole syönyt niitä. En aio syödäkään ellei ranteeni tilanne käy aivan sietämättömäksi. Mielummin kipu kädessä kuin keskenmeno!

En tiennyt aiemmin, ettei Voltaren Forte -kipugeeliäkään kannattaisi käyttää, koska sen vaikuttava aine diklofenaakki on tulehduskipulääke. Buranaa olen vältellyt, mutta kyseistä geeliä olen sivellyt kipeälle ranteelleni. Toivotaan, ettei käyttämäni pieni määrä aiheuta keskenmenoa jos tässä kierrossa olisikin tärpännyt.

Lääkäri suositteli myös rannetuen ostamista. Kävin ensin katselemassa tukivälineiden erikoisliikkeessä, mutta korkeiden hintojen vuoksi päätin etsiä muualtakin. Apteekista löytyi parinkympin rannetukia. M-kokoiset tuet olivat olleet sopivia erikoisliikkeessä, joten apteekista valitsin mediumin sovittamatta. Kotona tajusin ostaneeni vasemman käden tuen. Jännetupentulehdukseni on oikeassa ranteessa. Mieheni kanssa saimme hyvät naurut huomiokykyni kustannuksella: kokolapussa luki yhtä isolla mediumin kanssa ”vasen/vänster”.

Ovulaatiotesteillä pilvilinnoihin

By

On 6.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

Lauantai klo.14:15

Ovulaatiotesteillä pilvilinnoihin

Kävin tänään pitkästä aikaa hölkkälenkillä. Yllätyin kuinka hyvin jaksoin juosta, vaikka en ole aikoihin ulkoiluttanut lenkkareitani. Kevyt lumisade plus hyvää musiikkia nappuloista korviin ovat yhtäkuin täydellinen lenkki. Kotiin päästyä fiilis oli loistava. Sovimme työkaverini kanssa, että kerran viikossa tulee käydä lenkillä ja toiselle täytyy napata todistusaineistoa kännykän kameralla. Hölkän pituudella ja vauhdilla ei ole niin väliä. Pääasia, että pukee lenkkeilyvaatteet päälle ja lähtee ulos. Vähänkin on enemmän kuin ei ollenkaan! Työkaverin lisäksi motivaattorina toimii vauvahaaveet, koska monilla sivustoilla väitetään liikunnan lisäävän mahdollisuuksia tulla raskaaksi.

Loma siis teki todellakin tehtävänsä! Nyt jaksaa taas innostua urheilusta ja töistäkin. Kääntelin parilalla pihvejä niin vauhdilla, että taisin saada jännetupentulehduksen. Naputtelen tätä tekstiä vain vasemmalla kädellä, koska oikean käteni ranne on ärsyttävä. En ole vielä lääkäriin mennyt, mutta kahden päivän kivun perusteella veikkaisin jännetuppea.

Eilen näkyi ovulaatiotestissä melko tumma viiva ja tänään molemmat viivat olivat jo yhtä tummia. Eilisiltainen isku vällyjen välissä oli siis oikein ajoitettu! Toivottavasti muutaman viikon päästä näkyisi kaksi viivaa raskaustestissäkin! Olen selvästi unohtanut viime kuukautisten aiheuttaman pettymyksen. Ei pitäisi ajatella raskaustestejä, eikä päästää itseään kipuamaan kohti pilvilinnoja. Pudotuksen jälkeen sattuu taas. Sattuu ranteen sijaan koko kroppaan. Ovulaatiotestien viivat kutkuttelevat silti, saatoimme onnistua!

Nautiskelua Tonavan rannalla.

By

On 4.1.2018

In Raskauden yritys, Yleinen

 

Torstai klo.9:45

Nautiskelua Tonavan rannalla.

 

Muutaman päivän matka Budapestissä oli rentouttava: hyvää ruokaa, upeita maisemia ja laatuaikaa parisuhteelle.

Käsikädessä katselimme maisemia Budapestin Gellertin vuorella. Vuoden viimeisen päivän kunniaksi paukkui raketteja siellä täällä, vaikka oli vasta alkuilta. Mieheni kertoi minun tartuttaneen häneen vauvakuumetta. Hän on toisinaan yllättänyt itsensä lämpöisillä fiiliksillä nähdessään pikkuvauvoja. Kyseiseltä kukkulalta alas kävellessämme puhuimme tulevaisuuden reissuista. Lapsien kanssa rentouttavat kaupunkilomat muuttuvat todennäköisesti vauhdikkaiksi rantalomiksi. Voihan lapsen antaa isovanhempien hoivaan kahdenkeskistä kaupunkilomaa varten, mutta missä vaiheessa todella osaisin jättää pikkuisen lähteäkseni itse ulkomaille? Vitsailimme mieheni kanssa kuinka soittelisin koko ajan kotiin.

Alkuruuaksi marinoituun kesäkurpitsaan käärittyä pehmoista juustoa. Yksinkertaisuudessaan taivaallisen hyvää! Pääruuaksi perunakakkua ja kukkakaaligratiinia. Kylkeen hyvää unkarilaista punaviiniä. Jälkiruuaksi hedelmäherkkua. Nautimme mieheni kanssa ruokaelämyksistä Budapestin keskustan ravintoloissa ja yhtenä iltana seilasimme Tonavaa pitkin illallisristeilyllä. Höpöttelimme niitä näitä ja keskustelimme syvällisiä.

Matkaan päättyi reilu parin viikon joululomani. Tänään alkaa iltavuorosta arkinen aherrus. Olen saanut levätä, nauttia ja ajatella asioita, joten luulisi stressitasojenkin laskeneen ja sitä myötä mahdollisuudet raskaaksi tulemiseen parantuneet. Matkan aikana postiluukusta oli kolahtanut paketillinen ovulaatio- ja raskaustestejä. Nyt ei muuta kuin testailemaan!

Vapaus

By

On 28.12.2017

In Raskauden yritys, Yleinen

Torstai klo.10:00

Vapaus

 

Kuukautiseni alkavat olla ohi, samoin niiden aiheuttama pettymys. Joulu oli lopulta todella ihana ja rakkaudentäyteinen. Kiertäessämme kaikki sukulaiset läpi ymmärsin, kuinka hyvä tukiverkko meillä onkaan. Mietiskelin, kuinka innoissaan vanhempamme olisivatkaan ensimmäisestä lapsenlapsesta. Lastenhoitoapuja pursuaisi varmaan joka reunalta! Porukalla jakaisimme lapsen kasvuun liittyvät ilot ja ärtymykset. Sain huikeita joululahjojakin, jotka viestivät läheisten rakkaudesta. Olen onnellinen!

Eilen vietin lomapäivää ilman suunnitelmia. Pääsin nauttimaan vapaudesta ja siitä kuuluisasta omasta ajasta, joka vauvan saapuessa jäisi vähälle. Kävin kampaajalla ja shoppailemassa. Löysin kahdet uudet farkut! Herkuttelin lounaan ja vaeltelin kaupoissa. Nautin aikatauluttomuudesta. Aurinkokin paistoi! Tänäänkään ei ole velvollisuuksia. Aion maata sohvalla, lukea joululahjaksi saatua kirjaa ja mussuttaa suklaata. Jos lukemiselta ehdin, järjestän vaatekaapin ja pakkaan kivoimmat kuteet upouuteen matkalaukkuuni. Ylihuomenna lähdemme Unkariin mieheni kanssa. Katselemme nähtävyyksiä, syömme hyvin ja vietämme aikaa ihan kahdestaan! Ihanaa!

Miksi kiirehtiä vauvahaaveiden kanssa? Tälläistä vapautta ja vain itsestään välittämistä pääsen kokemaan seuraavan kerran joskus eläkkeellä. Miksi stressaan vauvantekoprojektin kanssa? Antaa vauvan tulla kun on tullakseen. Todennäköisesti tulen kaipaamaan tätä aikaa vaativassa vauva-arjessa. Koetan tässä sanoa itselleni: ”Nauti vapaudesta vielä kun voit senkin tyhmeliini!”

Loppusota

By

On 25.12.2017

In Raskauden yritys, Yleinen

Maanantai klo.22:35

Loppusota

Pääni sisällä on käynnissä taistelu. Vastakkain ovat tunteet ja järki. Tunteiden soturit ovat sitkeitä ja sisukkaita. Järjen armeija on suuri, mutta passiivinen ja helposti perääntyvä. Nyt on käynnissä tämän kierron loppusota. Järjen sotilaat ovat pitäneet linjansa tiiviinä, eikä enää ole kukistettavana kuin muutama tunteiden soturi. Viimeiset pystyssä olevat soturit hyökkäävät sisukkaasti, koska he uskovat pieniin mahdollisuuksiinsa kuukautisista huolimatta. Järjen armeijalla on vastakeino tähän viimeiseenkin tunteiden iskuun, se on raskaustesti, jonka teen huomenna aamulla. Tiedän, että testi tulee näyttämään negatiivista, mutten saa mielenrauhaa jos jätän testin tekemättä.

Punainen joulu

By

On 24.12.2017

In Raskauden yritys, Yleinen

Sunnuntai klo.6:47

Punainen joulu.

On jouluaattoaamu. Eilen kävimme mummolassa ja vietimme iltaa äidin luona korttia pelaten. Oli ihana päivä. Hetki sitten heräsin käymään pissillä ja vedin joulun ihanuuden pöntöstä alas. Kuukautiseni alkoivat. Onneksi äiti antoi oman huoneensa minun ja mieheni käyttöön. Hän nukkui itse alakerran sohvalla. Saan itkeä rauhassa täällä yläkerrassa.
Juuri eilen illalla sanoin miehelleni toiveikkaasti, että saatoimme onnistua tässä kierrossa. Minulla oli sellainen hieman etova olo pari päivää. Arvuuttelin etovan olon voivan johtua myös toissapäivänä paistetusta joulukinkusta, jota olen muutamat siivut kerinnyt popsia. En ole syönyt lihaa juuri lainkaan aikoihin, mutta limppu, kinkku ja kunnon sinappi kuuluvat jouluuni. En kuitenkaan uskonut arvuutteluuni, koska toivoin vauvanalun aiheuttavan oloni. Minulla on myös muutamina iltoina ollut päänsärkyä, josta en yleensä kärsi. Alan muistuttaa keskustelupalstojen kirjoittajia, jotka tulkitsevat kaikki vaivat alkuraskaudeksi.
En vielä ihan täysin usko edes kuukautisia. Harmi kun minulla ei ole raskaustestiä mukana täälä äitini luona. Haluaisin varmuuden asiaan, mutten tänään aio lähteä mitään testejä ostamaan. Todennäköisesti yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta todellisuudessa pidättälen itkua varmaan koko päivän. Toivon mielessäni, että kuukautiset olisivatkin vain muutaman pisaran tyhjennysvuotoa.
Kaikki toitottavat, että raskaaksi tulee kun lakkaa yrittämästä. Miten hemmetissä voi lakata yrittämästä? Kuinka voi olla ajattelematta asiaa, jota toivoo tulevaisuudelta kaikkein eniten? Kuinka voi nauttia joulusta, kun unelmat valuu punaisena pitkin vessanpönttöä? On punainen joulu ainakin. Helvetin punainen. Miksen tule raskaaksi?

Morkkis.

By

On 21.12.2017

In Raskauden yritys, Yleinen

Torstai klo.16:05

Morkkis.

 

Risteily oli ja meni, mutta morkkis jäi. Join liikaa alkoholia. En muista kaikkea, enkä eilen kyennyt liikkumaan hytistäni oikein minnekään. Haisin ja mätänin sängylläni moittien itseäni liiallisesta juomisesta. Olen melkein kolmekymppinen ja luulin jo tietäväni omat rajani. Tiesinkin, mutta ylitin ne rajat kovaa ja korkealta.  Ystäväni sanoivat, etten tehnyt mitään tyhmää tai anteeksi pyydeltävää. Itselleni ainakin olen suuren anteeksi pyynnön velkaa. En tykkää itsestäni ympäri päissäni, enkä etenkään tykkää aukoista muistissani. Meillä on mieheni kanssa salanimikin tälle juopuneelle alteregolleni.

Tänäänkin on ollut paha olo, eikä ruoka ole maistunut. Pakko ruveta joulusiivous hommiin kohta. Menetin jo yhden päivän oman tyhmyyteni takia. Tänään on saatava asioita aikaiseksi. Harkitsen tipatonta tammikuuta tai jopa tipatonta ensi vuotta. Juon suurin piirtein kerran kuussa, eikä juomatta oleminen varmasti olisi ongelma kuin esimerkiksi ystäväni kolmekymppisillä, firman virkistyjäisissä ja polttarimeiningeissä. Minulla voisi olla hauskaa selvinkin päin ja säästyisi juopottelurahat toivottavasti tulevaan vauva-arkeen. Olen aiemminkin kirjoittanut olevani valmis aikuistumaan ja olisin valmis jättämään rilluttelu elämänkin nuoruuden puolelle. Pahentuneet krapulat ainakin kertovat aikuistumisesta, tai ainakin vanhenemisesta.

Olen ”semi-kasvissyöjä”. Pääasissa elän kasviksilla, mutta töissä maistan kaikkea ja joskus syön pieniä määriä lihaa jos oikein mieli tekee. En ole nähnyt tarvetta ryhtyä täysin kasvissyöjäksi tai jopa vegaaniksi. Lihan vähentäminenkin on parempi maapalleroiselle ja yksinkertaisesti tykkään kasvisruuista enemmän kuin lihapadoista. Voisin olla ”semi-absolutisti”! Säästyisin varmasti monilta krapuloilta ja morkkiksilta. Olisin myös hyvä esimerkki tuleville lapsilleni. Muutama lasi punaviiniä hyvän ruuan kyljessä tai ystävien kanssa iltaa istuessa riittäisi varmasti! Toivottavasti saisin hyvän syyn olla yhdeksän kuukautta kokonaan juomatta ja se sama syy varmasti pitäsi minut kauempana alkoholista koko loppuelämäni.

Vääntelyä ja kääntelyä.

By

On 18.12.2017

In Raskauden yritys, Yleinen

Maanantai klo.11:45

Vääntelyä ja kääntelyä.

Aiheuttaakohan vauvakuume fyysisiä oireita? Nyt noin viikon ajan olen ollut älyttömän väsynyt! Kahdesti kuluneen viikon sisällä olen nukkunut pommiinkin, mitä ei ole tapahtunut vuosiin. Luulin, että miellä on kotona kylmä ja valitin miehelleni kun joudun nukkumaan kahdella peitolla. Kävin viikonloppuna äitini luona, jossa turvauduin päiväpeittoon tavallisen peiton lisäksi. Tämä nukkuessa jäätyminen on jatkunut noin viikon ajan. Toki olen herkkä palelemaan aina, mutta kyllä yleensä olen tarennut yhdellä peitolla ympäri vuoden. Yksi ilta nukkumaan käydessä tunsin melko voimakasta alavatsakipua. Pyörin ja hyörin kunnes tunsin kovan nipistävän kivun. Siihen loppuivat alavatsakivut ja nukahdin. Jos ovulaatio olisi tapahtunut jo reilu viikko sitten, nipistys olisi voinut olla kiinnittymiskipua. En ole aivan varma ovulaation ajankohdasta. Olen mittaillut aamulämpöjä lähes joka päivä, mutten luota niihin epäsäännöllisen elämänrytmini takia. Sen verran aamulämmöistä voin todeta, että alkukierrosta lämmöt olivat 0,4 astetta alhaisemmat kuin ovat olleet nyt. Raskaana ollessa pitäisi aamulämpöjen nousta jopa asteen verran, jos internetin ihmeelliseen maailmaan on uskomista. En vielä tässä kierrossa tikuttanut ovulaatiota. Ensi kierrosta alan tikuttamaan ja rupeamme yrittämään ihan tosissaan. Elokuussa on parhaan ystäväni häät, joten tässä kierrossa raskaaksi tuleminen ajaisi synnytyksen pelottavan lähelle hääpäivää. Toivon silti, että epämääräiset oireeni olisivat pikkuisen ensimmäisiä tervehdyksiä. Tärkeänä päivänä aion seisoa kaasona ystäväni vieressä, vaikka sitten tukka pystytyssä suoraan synnytyssalista tulleena!

Minulla on onneksi paljon ohjelmaa seuraavaksi pariksi viikoksi. En ehdi hengailla raskaustestin kanssa kotona kuukautisia odotellen. Olen lähdössä huomenna laivalle työkavereideni kanssa. Tiedän reissun olevan kostea. En voi lopettaa elämistä pelkkien vauvahaaveiden takia. Tottakai plussan jälkeen jättäisin alkoholin kokonaan, mutta voinko nyt juoda hyvällä omatunnolla vai sätinkö itseäni jos saankin plussan? Ainakaan tupakkaa en aio polttaa risteilyllä, vaikka yleensä kännissä poltankin. Punaviininhän pitäisi lisätä verenkiertoa kohdussa, joten taidan mennä punaviinilinjalla. Pikkuruisen alkion ei pitäisi vielä näin varhaisessa vaiheessa edes hätkähtää äidin paheita. Parempi varmaan sillekin,että nautin huolettomasti elämästä kotona stressaamisen sijaan!

Opin juuri lätyttämään hollantilaisen letin. Katsoimme ystäväni kanssa youtube videon aiheesta. Lupasin laivalle lähdön alotteluissa lätyttää kavereideni hiuksia. Kumpa naisaivoillekin löytyisi opetusvideoita, joissa kerrottaisiin, ettei kaikkia asioita tarvitse analysoida, väännellä ja käännellä päässä sataa kertaa. Kyllä kaikki järjestyy!

Page 6 of 7

Previous

Next

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi