Lauantai klo. 23:45

Loskaa ja paskaa

Päivän teemana on ollut vettä ja räntää. Loskaa ja paskaa. Niin henkisesti, kuin ulkona fyysisestikin. Harvinaisen huono työpäivä takana. ”Tämä on juuri se työ mitä minun kuuluukin tehdä.” – kirjoitin aikaisemmassa blogitekstissäni. Onko oikeasti? Onko oikeasti kenenkään unelmaa juosta yhdeksän tuntia syömättä kuumassa keittiössä harjoittelioita paimentaen, annoksia nostaen, pomon valituksia kuunnellen ja uuden bongitaulun kanssa sekoillen? Hemmetti. Ärsyttää omat mokat, tarjoilijoiden mokat ja harjottelijoiden taidottomuus tehdä edes kiisseliä, mutta ei kai mikään työ jokaikinen päivä unelmaa ole. Ei mikään muukaan asia varmasti jatkuvaa tanssahtelua ole, mutta tämän päivän jälkeen olisin niin valmis jäämään erittäin pitkälle äitiysvapaalle. Tälläisten päivien jälkeen olisin myös todella valmis toteuttamaan kahvilahaaveeni: miksi hikoilen hulluna jonkun muun pussiin saaden vain valitusta omaani, kun voisin vastaavalla panoksella tehdä töitä itselleni?

Minulla on ollut hyvä tuuri, kun olen onnistunut etenemään elämänpolkuani haave kerrallaan. Viimeisin etappini oli Turkuun kotiutuminen. Sanoin tänään töissä: ”Kui sää ne säilykepurkit ny siihen jätit?” yllättäen murteella itsenikin. En ollut käynyt Turussa kuin kerran, ennen kuin aloin kulkea täällä nykyisen mieheni luona vajaa pari vuotta sitten. Tykästyin kaupunkiin heti ja rakastun koko ajan enemmän. Olen kotoisin hajanaisesta Espoosta, jonne minulla ei ole mitään tarvetta palata asumaan. Turku vaikuttaisi hyvältä paikalta kasvattaa lapset. En tiedä kuinka pidän pääni kasassa jos seuraavan etapin saavuttamiseksi joutuisin rämpimään läpi vuosien loska-paska-lääkehoitojen. En tiedä kuinka selviäisin, jos en koskaan saisi lapsia.

Ensi viikko onkin jännä viikko. Ensinnäkin pitäisi olla ovulaatio ja toisekseen töissä kehityskeskustelu. Ensimmäinen jännä on huomattavasti mieluisampi kuin toinen. Tiedän tehneeni töissä parhaani, mutta aina on parannetavaa ja pomoni on hyvin suorasanainen. Ei olisi kovin kiva jäädä joululomalle jos saisi pelkkää kuraa niskaan. Onneksi tiedossa on reilu kahden viikon loma! Tulee tarpeeseen! Lähes kaikki joululahjat ovat paketointia vaille valmiina ja ovulaatiokin on jo ohi loman alkaessa. Lomalla ei siis voi vauva-asian eteen tehdä muuta kuin odottaa ja toivoa. Lähdemme uudeksi vuodeksi Budapestiin mieheni kanssa. Millainenkohan tunteiden sekamelska olen sillä lomalla: joko menkat ovat juuri ennen matkaa tai sitten saatan olla raskaana. Naisaivoja kuormittavia juttuja molemmat, joten onnea vaan miehelleni kun joutuu minua kuuntelemaan!

Onneksi  voin hyvällä omatunnolla nautiskella nyt lasin punaviiniä ja uskoa huomenna olevan parempi päivä – ja sää. Punaviinin pitäisi vauhdittaa verenkiertoa kohdussa. Leikitään, etten tiedä punaviinin auttavan vasta ovulaation jälkeen. Ennen ovulaatiota pitäisi juopotella greippimehua, koska se kiihdyttää joidenkin limojen vauhtia. Nyt valitsen kyllä punaviinin. Ainakin se rentouttaa ja juuri nyt tarvitsen rentoutusta enemmän kuin vauvelia.

Sunnuntai klo. 7:45

Jätin tekstin odottamaan läpilukua ja julkaisua aamuun. Paapatanpa vähän lisää! En saanut nukuttua juuri ollenkaan. Jossain vaiheessa vihdoin nukahadin, mutta näin unta, missä ravintolapäällikkömme tuli itse keittämään kalakeittoa. Hän teki siitä tomaattisen, vaikka sen kuuluisi olla kermainen ja sai asian jotenkin käänneettyä minun syykseni. Heräsin ja jatkoin pyörimistä.

Oikeasti tykkään työstäni ja työpaikastani. Eilinen oli vain katastrofipäivä ja näköjään katastrofi jatkui yöhön päässäni. Tyhmät naisaivot!