Rv 38+1

Lottovoitto

Todella moni ihminen pelaa lottoa. Harva koskaan voittaa suuria summia. Pääpalkinnon voittaminen vasta epätodennäköistä onkin. Joku sen päävoiton kuitenkin aina välillä saa ja siitä tietysti uutisoidaan. Kohtukuolemat ja vakavat synnytyskomplikaatiot ovat varmaan yhtä harvinaisia kuin lottovoitot. Ne ovat kuin negatiivisia lottovoittoja, joita kukaan ei halua, mutta kuitenkin joku aina välillä saa. Näistä “voitoista” uutisoidaan internetissä. Ei tavallisen mukavasti sujuneilla raskauksilla ole suurta uutisarvoa, joten netissä pyöriessä kauhutarinat tuntuvat yleisimmiltä kuin ovatkaan.

Onneksi pikkuisemme on tottelevainen. Yksi päivä hän ei potkinut juuri ollenkaan ja siitähän minä huolestuin. Hän saattaisi olla esimerkiksi kuristumaisillaan napanuoraan! Käskin poikaa potkia enempi. Yöllä hän sitten potki. Potki oikein kunnolla! Pikku-jätkä ottaa asiat näköjään yhtä kirjaimellisesti kuin isänsä. Ei tosiaan ole tarvinut olla enää huolissaan! Pikkuinen on jo nyt arvokkaampi kuin mikään päävoitto missään lotossa!

Enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Huomaan jatkuvasti kuulostelevani mahdollista synnytyksen alkua. Tuleeko lapsivettä? Irtoaako limatulppa? Vuotaako verta? Supistaako, sattuuko? Synnytys pyörii ajatuksissani koko ajan, mutta se ei pelota. Fiilis on yhtä kutkuttavan jännittävä kuin lottoarvontaa odottaessa. Jos voisin itse päättää, olisin synnyttänyt jo viikko sitten, mutta en voi kuin odotella. Onneksi oloni on edelleen hyvä. Välillä sattuu oikean jalan nivuseen ja selkäni on kovilla, mutta pystyn hyvin käymään kävelyillä ja elämään rauhallisen normaalia elämää.

 

Pidimme mieheni kanssa treffi-illan ja teimme juustofondueta. Nautimme kahdenkeskisestä ajasta, kun sitä vielä on.