Aika kiitää kuin avaruussukkula. Rakettia ei voi pysäyttää. Ei voi hidastaa. Vauva kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia! Tiesin vauvojen kasvavan vauhdilla, mutta en etukäteen ymmärtänyt kuinka hullua tahti onkaan. Vasta vähän aikaa sitten odottelin hymyjä, jotka nyt ovat arkipäivää. Kertaalleen olen jo inventoinut pieneksi jääneet vaatteet pois sopivien seasta, eikä niskaakaan tarvitse enää tukea.

Vaikka tuntuu kuin olisi ohjuksen kyydissä, vanhemmuus ei onneksi ole rakettitiedettä. Ongelmien ratkaisuun riittää maalaisjärki. Esimerkiksi toistuvat ohivuodot korjasimme vaihtamalla vaippamerkkiä. Lidlin vaipoissa on korkea vyötärö, joka sopii pitkälle pikku kaverillemme. Olemme oppineet tunnistamaan nälkäitkun ja vatsa-vaiva-itkun. Tiedämme millainen kiljahtelu on huomion haluamista. Sylissä vauva tykkää katsella maailmaa selkä sylittelijään päin, ellei sitten ole jokeltelu tuulella. Jutellessaan hän tietysti toljottaa sylittelijää silmiin. Pikku miehen parhaita frendejä ovat sitterissä heiluvat lelut! Oi että hän tykkää höpötellä niille, esimerkiksi sillä aikaa kun koitamme saada kotitöitä tehtyä. Tosin imurin hurina on niin unettavaa, että yleensä vauva nukahtaa. Pienokaisemme on hyväntuulinen hymypoika, joka ei päivisin juuri nuku. Maailman tarkkailultaan hän malttaa ottaa vain pieniä nokosia. Onneksi öisin uni maistuu, ellei vatsakivut vaivaa. Olemme antaneet jäbälle lempinimen ”pikku Cheek”, koska vatsakipu önähtelyt muistuttavat hämmästyttävästi räppärin tavaramerkkiä. Vauvan imitoidessa Cheekkiä minä olen kuunnellut häntä alkuyöt ja mieheni loppuyöt. Molemmat saamme siten hieman unta, jotta jaksamme nauttia pikku raketistamme!