Rv 34+5

Unelmien tavoittelu on kuin palapelin pelaamista. Välillä peli etenee monta palaa kerralla ja välillä junnaa paikallaan. Selkäkyyryssä ahertaminen kuitenkin kannattaa, koska lopputulos on palkitseva.

Viime päivinä aika on alkanut käydä pitkäksi. Olen koonnut palapeliä, lukenut kirjoja, katsonut Australia Master chef -maratoneja ja lojunut sängyssä. Toisaalta ei huvittaisi maata kotona, mutta minnekään ei jaksaisi lähteäkään. Onneksi tänään hyvä ystäväni pyysi minut lounaalle. Kummasti piristyy kun vaan pakottaa itsensä pois neljän seinän sisältä. Minua ei silti harmita, että jäin töistä pois jo pari kuukautta sitten. Jaksoin touhuta ja nauttia täysillä lomasta kun masu ei vielä ollut näin suuri. Hyvin voin vieläkin, vaikka raskaus onkin alkanut verottaa voimia. Selkää särkee ja olo on hieman tukala. Rehellisesti sanottuna toivoisin, että lapsi syntyisi jo. Kaikki on jo valmiina häntä varten. Minä olen valmis.