Lauantai klo.23:40

Sopivasti onnellinen

Istahdan sohvalle kera punaviinilasin ja töistä tuomieni jämäruokien kanssa. Työpäivä meni hyvin. Telkkarista tulee ”vain elämää” –ohjelman uusinta. Robinin päivä. Samu laulaa biisin sopivasti onnellinen.

Olen ammatiltani kokki. Tänään työpaikallani oli yksityistilaisuus. Teimme tyylikkään pikkujoulubuffetin. Oli todella mukavaa kokkailla jotain normaalista poikkeavaa ja koristella kaikki nätiksi. Asiat menivät suunnitelmien mukaan ja asiakkaat vaikuttivat tyytyväisiltä. Keittön siivouksen jälkeen pukuhuoneessa minut valtasi se tunne, joka koukuttaa tässä työssä. Se mahtava onnistumisen tunne. Se fiilis, joka tulee kun koko työporukka on puhaltanut yhteen hiileen ja antanut kaikkensa. Se onni kuulua tähän ryhmään, meidän tiimiin, joka mahdollisti asiakkaiden ilonpidon. Se tyytyväisyys omaan työpanokseen. Se hyväksytyksi tulemisen tunne. Tämä on juuri se työ mitä minun kuuluukin tehdä.

Tykkään vuorotyöstä. Minusta on ihana viettää laiskoja aamuja yksin kotona ennen iltavuoroa. Lukea blogeja, neuloa tai nukkua. Toisaalta aamuvuoroista pääsee ajoissa kotiin, jolloin jää koko ilta aikaa tehdä mitä vain. Välivuoroissa menee käytännössä koko päivä, mutta saapahan lähteä pois ennen loppusiivousta. Mitä sitten kun jäisin äitiyslomalle? Viihtyisinkö sittenkään kotona lapsen kanssa? Olen aina ajatellut, että haluaisin pitää pitkän äitiysloman, mutta entä jos en jaksakaan kotiäitinä? Vauvan saaminen on suurin haaveeni, mutta samalla hieman pelottava ajatus. En varmaan tajuakaan, kuinka rankkaa äitiys on. Veikkaan, että ravintola-alan pahimmatkin päivät tuntuvat levolta vauva-arjen jälkeen.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen työhöni, parisuhteeseeni ja ylipäätään elämääni. Vauva mullistaisi varmaan kaiken, mutta tulisi nyt vain silti, pääsisi sopivasti onnelliseen kotiin!