Rv 39+4
Pulla tiukasti uunissa.
Päätin sunnuntaina leipoa porkkanasämpylöitä. Tajusin taikinaa tehdessäni, etteivät jauhot riitä. Tungin taikinaan kaikki mahdolliset kaapista löytyvät jauhopussien jämät, jopa kaurahiutaleet. Löysäksi se taikina kuitenkin jäi. Kohottamisen jälkeen sämpyläsuunnitelma vaihtui vuokaleipäideaksi, koska en pystynyt pyörittelemään sämpylöitä ilman jauhoja. Jaoin taikinan vuokiin. Vuokaleivät menivät uuniin ja uunista roskikseen. Eivät onnistuneet sitten ollenkaan. Tänään leivon uuden taikinan. Ostan tarpeeksi jauhoja. Ei saa lannistua. Tuoreet sämpylät ovat taivaallisen ihania!
Synnytyksen odottelu meinaa lannistaa. Reisiäni särkee menkkamaisesti. Väsyttää hulluna. Hikoiluttaa. Palelee. Välillä on etova olo. Harjoitussupistuksia tulee ja menee. Missä kunnon supistukset? Kyllästyttää kotona oleminen ja odottaminen. Vauva vain möyryää masussa, ihan kuin hänellä ei olisi aikomustakaan tulla ulos! Eipä hänellä muuten kiirettä olisikaan, ellei odottelu kävisi hermoilleni. Laskettuun aikaan on vielä muutama päivä ja senkin jälkeen vauvalla on pari viikkoa armon aikaa, ennenkuin hänet pakotetaan ulos. Täytyy ajatella asiaa kuin leipomista. Pulla tulee uunista vasta kun se on kypsä. Ei saa lannistua. Se kypsyy kyllä ja terve, tuore vauva on taivaallisen ihana!
