Astumme hissistä kauppakeskuksen hälinään. Minua jännittää. Mieheni myöntää myös olevansa hieman jännittynyt. Olemme ensimmäistä kertaa kauppakeskuksessa vauvan kanssa. Haluan ehtiä takaisin kotiin ennen seuraavaa syöttöä. Meillä on noin kolme tuntia aikaa. Istahdamme ja tilaamme suolaiset pannukakut lounaaksi. Ihanaa olla ihmisten ilmoilla, vaikken osaakaan rentoutua. Onko vauvalla sopivasti vaatetta? Mikä pannukakuissamme kestää? Mietin valmiiksi mitä tarvitsen mistäkin kaupasta, jotta selviydymme kotiin mahdollisimman nopeasti. Onko tilauksemme unohdettu? Heiluttelen vaunuja ja yritän keskittyä keskusteluun mieheni kanssa. Lopulta saamme ruuat pöytään. Vauva nukkuu melko tyytyväisenä vaunuissa. Pannukakut ovat herkullisia. Rentoudun hieman.
Ennen vauvaa käyttämäni housut eivät vielä mahdu jalkaan. Raskaushousut ovat jo liian isot. Minulla on noin 5 kiloa vielä matkaa vanhaan painooni. Imetyksen sallivia paitoja minulla on vain muutama. Pukeutuminen on ollut hankalaa viime aikoina. Koti-lookin vastapainoksi olisi mukava pukeutua siististi silloin harvoin kun kotoa poistuu. Haluaisin pitkän napitettavan neuletakin, jota voisi pitää sukkahousujen kanssa. Napitettavan, jotta imetys onnistuu ja pitkän, koska sukkahousut mahtuvat jalkaan. Ensin ajattelin, ettei ole mitään järkeä ostaa farkkuja, koska pian ne ovat liian suuret(toivottavasti), mutta ostin kuitenkin. En löytänyt neuletakkia. Onhan minulla oltava jotain päälle pantavaa!
Päätämme kauppakeskusreissun ruokakauppaan. Vauva alkaa olla jo hieman levoton. Vaunut täytyy pitää koko ajan liikkeessä. Minua hermostuttaa. Kiiruhdamme kaupassa keräten vain kauppalistalla olevat asiat. Ärsyttää edessä hidastelevat ihmiset. Esimerkiksi irtomyyntipisteellä eräs mamma valikoi karjalanpiirakoita niin leveästi, ettei kukaan muu varmasti mahdu hakemaan piirakan piirakkaa samaan aikaan! Päätäni alkaa särkeä. Shoppailureissujen aika tulee vielä. Nyt vauva on vielä liian pieni. Kaikki on vielä liian uutta. Yllättävän stressaava reissu. Kotona on ihanan helppoa olla!
Kotona meille on muodostunut vahva päivärytmi. En tajunnutkaan kuinka vahva, ennen kuin toimin toisin. Lähdin lenkille pari tuntia normaalia myöhemmin, jotta mieheni ehtisi töistä kotiin ja pääsisin suihkuun heti ulkoilun jälkeen. En oikein osannut tehdä päivällä mitään. Odotin vain lenkille lähtöä. Vauvakin tuntui olevan sekaisin. Hän vaan nukahteli tissille! Toki on päiviä, jolloin vauva nukkuu enemmän tai on rinnalla pidempiä aikoja, mutta perus päivärytmi meillä on silti: pari syöttöä aamulla, jonka jälkeen pitkälle kävelylle. Lenkin jälkeen imetys ja oma lounaani. Sitten päiväunet, jos vauvalle sopii. Illat menee rennosti telkkarin edessä. Olen jäänyt koukkuun Salkkareihin!
