Perjantai klo.10:00

Joulupukki ja haikara.

Toissa iltana katselin Linnan juhlia ja pohdin Suomalaisuutta, sekä hyvinvointiyhteiskunnan antamia mahdollisuuksia. Onneksi olen syntynyt Suomeen!

Sipe Santapukki ja Minna Kauppi kertoivat linnan juhlien haastattelussa olevansa ensimmäistä kertaa erossa 10 kuukautisesta lapsestaan. Äitiyteen liittyy varmasti jatkuva ikävä, etenkin sitten kun lapsen siivet alkavat kantaa. Itse räpyttelin siipiäni lukioikäisenä ja ampaisin lentoon heti ylioppilaslakin saatuani. Ei varmasti ollut äidilleni helppoa, kun tyttärelle ei riittänyt kotoa pois muutto, vaan piti päästä pois koko Suomesta. Äitini on ollut tukenani, vaikka olenkin omapäisesti elänyt omaa elämääni ja niin sen kuuluu mennäkin. Olen aina voinut palata takaisin kotiin, kun kausitöiden vuoksi olen välillä ollut asuntoa vailla. Neljään vuoteen en ole viettänyt äidin luona jouluaattoa, mutta tänä jouluna pääsen kotiin muistelemaan lämpöisiä lapsuuden aattoja. Mieheni vertasi vauvakuumeiluani pikkulapseen, joka ei millään malttaisi odottaa joulupukkia. Odotan haikaraa kuin kuuta nousevaa. Joulupukki ja haikara saisivat yhdistää voimansa ja antaa ensi vuoden jouluksi meille oman pikkunyytin!

Artisti Alma kehui haastattelussaan sitä, että Suomessa saa olla oma itsensä. Hän sai tulla kansamme hienoimpiin juhliin neonkeltainen tukka auki ilman etiketin mukaista iltapukua. Toivottavasti tulevat lapseni uskaltaisivat rohkeasti olla sellaisia kuin ovat. Toivoisin heidän tavoittelevan ja saavuttavan omat haaveensa niinkuin Alma.

Itsekin olen toteuttanut unelmiani. Olen työskennellyt Lapissa, asunut ulkomailla, matkustellut ja opiskellut itselleni ammatin. Olen elänyt nuoruuttani täysillä tähän pisteeseen, jossa olen valmis asettumaan aloilleni ja aikuistumaan. Olen löytänyt vakaan parisuhteen, johon vauvan olisi hyvä tulla. Kauempana tulevaisuudessa unelmoin oman kahvilan perustamisesta, parisuhteemme kestämisestä, terveydestä ja mitä näitä nyt on: maailman rauhasta!