Naisaivot

Vauvakuumeeseen liittyviä tunteita käsittelevä blogi.

Paha henki

Rv 28+5

Paha henki

Kierroksella Turun linnan keskiaikaisissa osissa. Rouvaintuvassa. Tässä tornissa ovat viettäneet aikaansa naiset ja lapset. Torniin pääsi aikoinaan vain yhdestä ovesta. Hyökkäyksen syttyessä ovelle johtavat portaat voitiin pudottaa pois, jolloin torni oli hyvinkin turvallinen paikka. Korkeammalla samassa tornissa säilytettiin arvoesineitä, sekin kertonee turvallisuudesta. Jossain vaiheessa rouvaintuvan ikkunaa päättettiin suurentaa, jotta luonnon valoa pääsisi enemmän sisään helpottamaan käsitöiden tekoa. Keskiajalla ei ollenkaan oltu totuttu suuriin ikkunoihin; pahojen henkien pelättiin löytävän sisälle moisista ikkunoista! Pahojen henkien eksyttämiseksi ikkunan viereen kaiverrettiin labyrintti, jonka uskottiin myös suojelevan neitsyitä yllättäviltä siitepölyn aiheuttamilta raskauksilta!

Keskiajalla ihmiset nukkuivat puoli-istuvassa asennossa, jottei sielu pääsisi karkaamaan suun kautta yön aikana. Naiset saattoivat lisäksi sitoa harson päänsä ympärille, jottei pahat henget pääsisi avoimesta suusta sisälle unen aikana.

Olisipa joku uskomus, jolla voisi estää kohtukuoleman. Kamalinta, mitä voisi tapahtua olisi joutua synnyttämään kuollut vauva. Olen jo niin rakastunut pikku potkuttelijaan masussani, etten voinut itkemättä lukea kohtukuolemia käsittelevää artikkelia. Onneksi vauvamme potkii paljon. Huomaan todennäköisesti jos liikkeet vähenevät huomattavasti. Tieto lisää tuskaa. Olisiko sittenkin helpompi elää ilman internetin valtavaa tietomäärää? Keskiajalla elettiin kuulopuheiden ja uskomusten varassa. Ei kai se auta itsekään kuin uskoa ja toivoa, ettei kohtukuoleman kaltainen tragedia kohtaa meidän perhettämme. Haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Jos jostain syystä pikkuisemme ei selviäisi kohdun ulkopuolelle saakka, olisi asialla oltava jokin tarkoitus. Ainakin ajatus tarkoituksesta helpottaisi surutyötä. Ehkä keskiajan ihmisillekin uskomukset ovat tuoneet lohtua ja turvaa, vaikka ne nykyään kuulostavatkin hassuilta. Täytynee nukkua raskauden loppu kolmannes suu kiinni, ettei pahat henget pääse sukeltamaan sisään tekemään pahojaan pikkukaverillemme!

(Labyrintti rouvaintuvan seinällä Turun linnassa)

 

 

 

 

 

 

Nyt lähden uimaan ja uhmaamaan epäonnea. Tänään on perjantai 13 päivä.

Pyörryttävä rakkaus

Rv 28+1

Pyörryttävä rakkaus

Istumme kirkossa mieheni kanssa, hänen perheensä ja sukunsa ympäröimänä. Pian näkisimme morsiamen, mieheni serkun. Mietin millaisen mekon morsian on valinnut. Sulhanen hymyilee alttarin edessä hyvän tuulisena. Morsian ilmestyy kirkon ovista isänsä kanssa. Herkistyn. Hän on todella kaunis! Onnellisuus valtaa koko kirkon. Nieleskelen kyyneleitä. Mieheni vilkaisee minua. En voi katsoa miestäni, etteivät kyyneleet pääse valloilleen.

Seremonian puolivälissä kaikkia kehotetaan nousemaan ylös. Kuuntelemme ja katselemme seisten sormusten vaihtoa ja symbolista kynttilöiden sytytystä. Olemme Latviassa, Riikan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa kirkossa, jossa on melko lämmin. Aurinko paistaa ulkona kauniisti. Odotan papin kehotusta istua alas. Kehotusta ei kuulu. Seisomme ja seisomme. Kylmähiki alkaa puskea ohimolleni. Silmissäni alkaa sumentua. Onko istahtaminen pienempi paha kuin pyörtyminen kesken hääseremonian? On. Istahdan alas. Pappi puhuu ja puhuu. Vieraat seisovat. Hetken päästä nousen takaisin seisomaan. Ei, en pysty. Silmissä vilisee tummia pilkkuja. Pakko istua. Istun mahdollisimman nätisti hyvässä ryhdissä penkin reunalla, ettei hävettäisi niin paljoa. Olo alkaa hieman helpottua. Mieheni silittää selkääni kuin sanoen: ”istu vain, ihan sama mitä sukulaiset sanovat.” Seremonia menee minulta aivan ohi. Muistan vain sen kestäneen lähes tunnin kuumassa kirkossa. Harmittaa, mutta lämpöisessä paikassa paikallaan seisominen, raskaus ja alhainen verenpaine eivät ole hyvä yhdistelmä. Pari viikkoa sitten bussipysäkillä kävelin ympyrää, etten pyörtyisi auringon paahteessa seisokelun takia! Äitini joutui raskausaikanaan jättämään ostokset kauppaan pitkän kassajonon takia. Häntäkin alkoi helposti heikottaa paikallaan seisominen.

Onneksi häät eivät sisältäneet enempää pitkiä paikallaan seisomisia, vaan nautin täysillä juhlahumusta vauvamasun kanssa. Oli mielenkiintoista päästä mukaan Latvialais-Suomalaisiin häihin, jossa esiintyi molempien kulttuurien perinteitä!

 

Rv 27+4

Rv 27+4

Juon hullusti vettä nykyään. Aamupalamyslien seuraksi otan kaksi isoa lasillista vettä sohvan reunalle, vaikka hörpin lähes lasillisen jo aamupillereiden kanssa. Ilman vesipulloa en lähde minnekään. Vauveli tuntuu tarvitsevan nestettä.  Olen aina juonutkin paljon vettä, mutta nykyään veden tarve on valtava.

Tänään olin sokerirasitustestissä. En saanut syödä enkä juoda mitään ilta kymmenen jälkeen, paitsi aamulla muutaman hörpyn vettä. Olin hieman jännittänyt kuinka pahaa litkua lekurit pistävät minut juomaan, mutta litku maistui onneksi ihan vadelmamehujäältä! Juomisen jälkeen makoilin pari tuntia terveyskeskuksen sängyllä kirjaa lukien ja odotin, että pääsen avaamaan repussani olevan vesipullon!

Eilen vierailin ystävän sukulaisen luona shoppailemassa käytettyjä vauvatavaroita. Sain todella hyväkuntoista tavaraa huomattavasti halvemmalla kuin kaupasta. Olemme onnistuneet ostamaan lähes kaiken käytettynä vauvaa varten. Kauhistuttaa ajatellakin paljonko rahaa olisi mennyt jos kaiken olisi joutunut ostamaan uutena. Mini-ihminen tarvitsee yllättävän paljon kampetta! Nyt alkaa olla jo kaikki tarvittava kasassa ja äitiyspakkauksessa tulee loput parin viikon sisällä.

Loma!

Maanantai 2.7

Rv 27+1

Loma!

Tänään on ensimmäinen virallinen kesälomapäiväni! Viimeisen työpäivän hikoilin perjantaina. Vielä en oikein ymmärrä töiden olevan ohi. Olen koko viikonlopun miettinyt työpaikan WhatsApp -ryhmistä poistumista, mutta vasta äsken kykenin hoitamaan asian. Tuntuu haikealta ja helpottuneelta yhtäaikaa. Aloitan kesäloman jälkeen aikaistetun äitiysloman. Kokin hommat kiireisessä kesäsesongissa olisi todella rankkaa ja stressaavaa ison vauvamahan kanssa. Nyt minulla on kolme kuukautta aikaa nauttia raskaudesta ja lomailusta ennen laskettua aikaa, ihanaa!

Alkuraskauden väsymyksen ja etovien olojen jälkeen keskiraskaus viuhahti ohi ongelmitta. Ultrien ja muiden mukaan vauva on terve pikkuinen POIKA! Kaikki on sujunut niin kuin pitääkin. Välillä pelkään syöväni jotain väärää tai tekeväni jotain pikkuiselle vaarallista. Pieni pelko kuulunee asiaan, vaikka tiedän hänen olevan hyvässä turvassa kohdussa. Onneksi pikkukaverimme on ahkera aktiiviliikkuja. Hänestä tulee varmaan potku-nyrkkeilijä isona. Hän treenaa jo nyt!

Kerran säikähdin tosissaan, että nyt on listeria! Vatsani oli ollut vesiripulilla pari päivää. Kerroin pelostani parhaalle työkaverilleni, joka rupesi pohtimaan syömisiäni. Olin viikon verran juossut subwayssa cookie ostoksilla. Työkaverini googletti cookieiden tuoteselosteet ja kertoi niiden olevan kaikkea muuta kuin laktoosittomia. Laktoosi ei sovi vatsalleni. Etenkään nyt raskauden aikana laktoosi ei sovi. Vatsan toiminta normalisoitui kun lopetin cookieiden mättämisen ja saimme hyvät naurut. Ei ollut listeriaa!

Katsotaan mitä viimeinen raskauskolmannes tuo tullessaan! Nyt kun työkiireet eivät häritse arkea, aion ruveta taas kirjoittamaan!

Onnellisen tylsä arki.

Rv 18+4

Onnellisesti tylsä arki.

Istumme cafe Picnikissä. En taas ollut ehtinyt syödä työpäivän aikana juuri mitään. Mieheni toi minut uuniperunalle, vaikka ei itse ollut nälkäinen. Tarjosin hänelle kakkupalan ja kahvin kiitoksena. Hän katselee lasiseinän läpi ja hymähtelee. Käännän katseeni hänen katseensa suuntaan ja näen pienen pojan yrittämässä käsillä seisontaa keskellä kauppakeskuksen käytävää. Miehenikin taitaa todella odottaa vauvaamme. Ihanaa.

En ole enää pysynyt niin kartalla raskausviikoista kuin alkuraskaudessa. Minun täytyy aina tarkistaa kännykän vauva -sovelluksesta missä mennään. Masuni tuntuu ottavan kasvupyrähdyksiä. Saattaa mennä päiviä, etten juuri ajattele mahani kokoa ja sitten yhtäkkiä se taas tuntuu suuremmalta. Silittelen ihmeellistä masuani usein. Toivoisin kovasti, että voisin jo tuntea pikkuisen potkut kunnolla ja että miehenikin voisi ne tuntea. Olen muutaman kerran tuntenut hentoja liikkeitä masukummun alla, mutta en ole varma ovatko ne todella olleet pikkusen potkuja vai suoliston oikkuja.

Matkalla Picnikistä kotiin mieheni kertoi havainnostaan, ettei meidän elämäntilanteesta ole yhtäkään rokkibiisiä. Se on kyllä totta! Kukaan ei laula onnellisen tylsästä arjesta, jossa hengaillaan kotiverkkareissa ja pysytään juuri ja juuri kahdeksaan asti illalla hereillä. Viikonloppuisinkin parasta on katsella kotona sarjoja ja syödä pizzaa! Kaikki on vaan todella hyvin!

Ensimmäinen vauvatavara

Ensimmäinen vauvatavara

Rv 9+5

”Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.” kertoo vau.fi odotus -applikaatio kymmenennestä raskausviikosta. Minulla ei hurjia pahoinvointeja ole missään vaiheessa ollutkaan, mutta etova olo on jatkunut samanlaisena kuin ennenkin. Etovan olon lisäksi muutamana iltana vatsaani on kiristänyt niin paljon, että nukahtaminen on ollut haastavaa. Vatsan kiristäminen on aiheuttanut todella tukalaa oloa.

Appi kertoo myös, ettei enää ole kuin 212 päivää laskettuun aikaan! Seikkailu on vasta alkumetreillä, mutta olen silti monta kertaa ihastellut kaupoissa pikkuisia vauvanvaatteita. Yhtä monta kertaa olen ajatellut hankkivani ensimmäisen konkreettisen asian tulevalle vauvallemme. Eilen kävin Prismassa. En osaa ostaa pikkuiselle vaatetta. Hirmuisen söpöjä vaatekappalaite roikkui mini henkareissa, mutten tiedä mitä vauva oikeasti tarvitsee tai minkä kokoisia kannattaisi hankkia. Tiedostan vauvan kasvavan nopeasti, joten paljoa ei kannata hamstrata. Aikani vaateosastolla pyörittyäni lähdin jälleen tyhjinkäsin eteenpäin. Jos ostaisinkin tutin! Vauva tarvitsee tutin! Itsevarmana kävelin tuttiosastolle, jossa oli erikokoisia ja -näköisiä tutteja. Oli yötutteja ja vaikka mitä tutteja. En osannut ostaa tuttiakaan! Millainen äiti minusta tuleekaan kun en osaa edes tuttia ostaa? Itkua pidätellen poistuin tuttiosastolta.

Keräilin taistelutahtoni ja menin leluosastolle. Löysin ihanan pehmoisen yöriepulelun! En tiedä tarvitseeko vauva oikeasti kyseistä lelua, mutta nyt minulla on jotain mitä katsella ja ihmetellä vauvaa miettiessäni! Nyt meillä on ensimmäinen tavara vauvaa varten. Me oikeasti saamme vauvan! Kävellessäni kaupasta kotiin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tajusin unohtaneeni ostaa puolet ruokatarvikkeista! Laitoin miehelleni viestin unohtuneista asioista ja jatkoin onnellisena hymyillen kotiin.

Talviloma ja alkuraskaus

Rv 9+3

Rakastan lumilautailua. Ainakin rakastin ennen. Tämän talven ensimmäisten laskujen aikana en ollut ollenkaan varma lajin hauskuudesta. Minua pelotti! Talven ensimmäinen lasku on aina hieman varovainen, mutta yleensä jo toisessa laskussa kiidän mäkeä alas onnellisena reikäpäänä. Veikkaan raskaushormonien herätelleen itsesuojeluvaistoani. Rinneravintolassa levähtämisen jälkeen aloin pikku hiljaa luottaa lautailutaitoihini. Lopulta nautin vauhdin hurmasta niin kuin ennenkin!

Vietimme mieheni kanssa pidennetyn viikonlopun Tahkon upeissa maisemissa. Vuokrasimme pikkuisen rantamökin, jossa oli ikivanha puusauna ja tunnelmallinen takka. Päivät rymysimme lumihangesssa ja illat nautimme toistemme seurasta pikku mökissämme. Ihana loma! Lumikenkä vaelluksella lujitimme parisuhdettamme sytyttämällä nuotion jäisillä puilla. Yhdessä onnistuimme puhaltelemaan liekit pysyviksi! Vuorottelimme polunraivaajan paikalla, koska on paljon rankempaa kulkea umpihangessa edellä, kuin tulla toisen jälkiä perässä. Olimme kuin punaposkisia pikkulapsia, niin innoissamme olimme lumesta ja metsässä rämpimisestä. Onneksi kumpikin meistä nauttii eräjormailusta!

Raskausoireista väsymys ei vaivannut kuten arkena, mutta pissahätä yllättää useammin kuin ennen. Kesken vaelluksen jouduin käymään hankipissillä pusikossa, etten kastelisi toppahousujani. Mieheni nauroi, kun pelkäsin jonkun näkevän kyykistelyni hangessa. Olimme kahdestaan syvällä metsässä, emmekä olleet tavanneet yhtään ihmistä ikuisuuteen. Tahkolle menomatkalla minun rupesi tekemään mieli munavoita ja karjalanpiirakkaa. Yhdelläkään huoltoasemalla, johon pysähdyimme, ei myyty perinteisiä munavoipiirakoita! Illalla mökillä söin sitten karjalanpiirakoita paksulla voi kerroksella. Kahtena iltana kokkasimme takassa nyyttiperunoita, joissa oli reilusti voita. Eilen illalla kotiin päästyämme hotkin voileipäkeksejä voilla ja suolakurkuilla. Muu ei sitten oikein meinaa maistuakaan. Toivottavasti voi-himo menee pian ohi, etten ole pelkkää rasvaa kohta koko ihminen!

Reissun aikana keskustelimme paljon tulevaisuudesta mieheni kanssa. Haaveilimme ostavamme oman mökin joskus ”aikuisina” ja mietimme millaisia reissuja tehtäisiin sitten lasten kanssa. Kävimme nukkumaan samaan aikaan ja heräsimme yhdessä. Arkena rytmimme ovat töistä johtuen ihan erilaiset. Välillä harmittaa kiireinen arki, jossa tulee juteltua vain kauppalistoista ja paapatettua työpäivistä. Useammin pitäisi muistaa sanoa toiselle ne tärkeät sanat: ”minä rakastan sinua!”

 

Rähisevä iltasyöppö

Rähisevä iltasyöppö

Rv 8+1

Päivät pyörivät töissä ja sohvan pohjalla. Väsymys vaivaa edelleen. Toivon, että ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olisin taas virkeämpi ja saisin tämän bloginkin elvytettyä parin postauksen viikko vauhtiin!

Hormonit ovat alkaneet vaatia huomiota. Olen yllättänyt itseni omituisista tunnetiloista. Ensinnäkin menetän hermoni nykyään todella helposti ja ihan kunnolla. Eilen suutuin ”Selviytyjät Suomi” -ohjelmalle, jossa lempijoukkueeni hävisi tehtävän loppumetreillä. Onneksi he voittivat koskemattomuuden niin ei mennyt pannaan koko ohjelma. Pauhasin miehelleni, että käsikirjoitettua paskaa kun aina häviävät loppumetreillä. Normaalisti en raivoa telkkariohjelmille. Töissäkin olen ollut heikko hermoinen. Yksi päivä räjähdin uudelle työntekijällemme, kun turhauduin kertomaan samoista asioista kymmenettä kertaa. En ole ikinä aiemmin rähissyt kenellekään yhtä pahasti. Hävettää. Päivän päätteeksi pyysin anteeksi. En tiedä sitten johtuuko hermojen pinnassa oleminen väsymyksestä vai hormoneista, mutta toivottavasti toiselle kolmannekselle astuminen helpottaisi. Rähiseminen syö nimittäin hirveästi energiaa! Toisekseen liikutun helposti. Olen nimennyt erään telkkarimainoksen itkumainokseksi. Kyseisessä pätkässä maailmaan syntyy raajarikko pieni tyttö, josta tulee alppihiihtäjä, paraolympialaisten tähti pujottelija. Liikutun aina mainoksen nähdessäni.

Meillä oli viikko sitten ensimmäinen neuvola. Istuimme puolitoista tuntia höpöttelemässä mukavan terveydenhoitajan kanssa. ”Ei suositeltavien” ruoka-aineiden lista oli kaksi ja puoli A4-paperia pitkä, jossa muutamat asiat yllättivät. Olen joutunut jättämään pois vaurioituneet perunat, vihreät tomaatit ja kunnolla kypsentämättömät punajuuret! Valmisruokiakaan ei saa syödä kuin kiehuvan kuumina! Voi ei. Vakavasti puhuen yllätyin, ettei inkivääriteetä tai rooibosteetä suositella käytettäväksi ja eniten ruokailutottumuksiini on vaikuttanut majoneesikielto. Olen alkuraskauteni aikana käynyt kahdesti ulkona syömässä lounasaikaan ja molemmilla kerroilla olen onnistunut popsimaan ainoastaan muutaman haarukallisen. Päivisin ruoka ei vain meinaa maistua. Minusta on tullut iltasyöppö. Yksi ilta hullaannuin paahdetusta ruisleivästä ja punaisesta paprikasta. Söin kahdeksan siivua paahdettua ruisleipää ja olisin syönyt enemmänkin ellei paprika olisi loppunut! Kerran töissä kokkailin itselleni kasvispastaa, mutten kyennyt syömään sitä. Ei vain maistunut. Heitin pastan pois ja paahdoin ruisleivän tilalle. Makeaa ei juurikaan tee mieli vieläkään. Repussani on pyörinyt ”kinder bueno” -patukka varmaan pari viikkoa. Ennen raskautta olisin hotkaissut patukan heti, eikä se olisi päätynyt reppuun asti ollenkaan!

Rv 6+5

Torstai klo.9:15

Rv 6+5

En ole hetkeen kirjoitellut. Olen ollut väsynyt. Olen ollut väsyneempi kuin ikinä. Pitkät työpäivät ovat vieneet vähäiset energiani.  Onneksi tänään on melkein vapaapäivä, vain lyhyt iltavuoro. Muutaman kerran olen joutunut istahtamaan alas kesken 12 tuntisen päivän, etten purskahtaisi itkuun väsymyksen vuoksi. Sesonkiravintolassa kesälomat pyörivät nyt ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen aiheuttaa lisää työtä. Palkkapäivänä hymyilyttää ja onneksi mieheni on ollut ihana. Hän on helpottanut työmatkojani mahdollisuuksien mukaan. Kerran hän oli mennyt jo nukkumaan, mutta tuli silti hakemaan minut kun soitin rankan päivän jälkeen.

Pikkuruinen on siis pysynyt mukana kovasta menosta, kattiloiden ja roskasäkkien nostelusta, sekä epämääräisestä syömisestä huolimatta. Kova jätkä tai mimmi! Välillä minulla on etova olo, etenkin aamuisin linja-autossa, mutta oksenteluun asti pahat olot eivät ole yltyneet. Ainoa huomattava raskausoire on väsymys, joten olen tainnut päästä vähällä! Väsymyksessäkin pärjää, kun ajattelee uupumuksen aiheuttajaa; pientä ihmettä!

 

 

Rv 5+4

Keskiviikko klo.10:45

Rv 5+4

Etova olo hyökkäsi eilen ihan tosissaan ja on jatkunut tänäänkin. En ole oksentanut, mutta jos yhtään pahemmaksi menee niin pönttö kutsuu. Hyviäkin puolia tässä pahassa olossa on! Ensinnäkin se, että tiedän varmasti olevani yhä raskaana ja toisekseen makeaa ei tee mieli ollenkaan. Äidin hedelmäkarkkipussi haisi mielestäni todella pahalta ja eilen leipomani porkkanakakku ällöttää.

Kävin toissapäivänä kaupoissa ihastelemassa vauvan vaatteita. Oi että! Niin söpöjä pikkuvaatteita, että melkein itku tuli. Pastellin sävyjä, pehmoisia kankaita, meriaiheita, nallen korvia yms. On vaikea uskoa, että meille on tulossa oma pikkuinen esikoinen. Toivottavasti vain kaikki menisi hyvin, niin raskauden, synnytyksen kuin vauvan terveydenkin osalta. En vielä uskaltanut ostaa mitään. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen antanen itselleni luvan shoppailuun, mutta ennen sitä pitäisi viedä vanhat roinat kirppikselle uusien pikkutulokkaan tavaroiden tieltä pois!

 

Page 1 of 4

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén